25.06.2011 - Juhannuspäivä, suloinen suvi!

Aurinkoa, pilvistä ja taas aurinkoa. Merivesi 14 asteista.

Hurautin pyörällä ystäväperheen luo eilen, kun olimme Arin kanssa olleet pari tuntia ulkona ja hän jäi lekottelemaan. Sää oli sen verran kolkko pyöräilylle, että korviani alkoi pakottaa. Vai johtuikohan se vinhasta vauhdista?

Söimme runsaat antimet perheen kanssa, kahvit päälle. Tutkimme ystävän kasvimaan sääsket innokkaina seuralaisinamme. Iltayön lojuimme sohvilla ja parantelimme maailmaa sekä rukoilimme yhteiskuntamme ja kirkkomme puolesta itseämmekään unohtamatta.

Paluumatkalla kiskoin hupun päähäni korvia suojellakseni, ja paahdoin täysillä, niin että sääsket jäivät kyydistä. Kotona luin kirjaa kahteen asti, olihan juhannusyö, vaikka hämärää olikin.

Luulin meneväni uimaan puoli seitsemältä aamulla, kun silmiäni raottelin. Seuraava raotus tapahtui yhdeltätoista, kun Aulikki soitti. Kipaisin hänen luonaan, jahka olin juonut säästökampanja-aamukahvini, ynnä lukenut Raamattua ja rukoillut päiväni puolesta.

Kyseinen kahvi valmistui erään kollegan neuvon mukaan. Lämmitin kattilassa eilistä kahvia maidon kera, ja lisäsin hiukkasen kaakaota sekaan. Kovasti oli juomakelpoista ja nautittavaa.

Uimaan lähdin vasta puoli kolmelta. Neljältä olin kotona, keitin kahvit pulloon ja lähdin Arin luo. Olimme pari tuntia ulkona hänen kanssaan. Tein petin itselleni puiston penkille ja taisin ottaa pienet torkut minäkin. Ari nukkui tuolissaan pussilakana peittonaan. Vain kasvot olivat sääskien ulottuvilla, mutta eivät ne tainneet Aria kiusata.

Aria nauratti jälleen perinteiset kohdat, kun kuuntelimme Raamattua. "Vaimo olkoon alamainen miehelleen". Noista kehotuksista on tullut meille vitsi Arin kanssa, ja sen takia hän hohottaa joka kerta, kun jotain sellaista kuulee luettavan. Itse asiassa välillä ajattelin, toistuuko sama teksti monta kertaa, sillä Ari löysi useita kohtia, joissa hänen vaimoaan kehotettiin joko olemaan hiljaa seurakunnassa, tai muuta vastaavaa. Ihan asiallisia kohtia ne ovat.

Ari nauttii suunnattomasti tätä nykyä Raamatun kuuntelemisesta. Olisi kiva sanoa, että minäkin oikein odotan, että saamme yhdessä kuunnella kaksi tuntia Raamattua. Mutta ei. Minä koetan saada Aria sen sijaan kuuntelemaan Viisikkoa (!), johon hän harvoin suostuu. Tai sitten luen itse samalla jotain kirjaa. Ja kun lähden, hän haluaa jälleen jäädä kuuntelmaan Raamattua. Jumala antaa varmasti hänelle paljon voimaa Sanansa kautta ja puhuu hänelle, siitä olen varma.

Yhteen väliin luin mahdottomasti Raamattua, ja luen kyllä joka päivä nytkin, mutta ikävä kyllä into saisi olla kovempi. Herra sen vaikuttaa, ja ilokseni en ole niin vetelys sen suhteen tätä nykyä kuin jokin aika sitten.

Kotiin tultuani lähdin vielä pyöräilemään. Kävin bongaamassa pulloja, enkä ihan turhaan. Kovasti saa rehkiä, jos meinaa tienata pulloilla, mutta minulle tärkein syy on saada itseni liikkumaan. Ilman hyötynäkökohtaa en kävele tai pyöräile metriäkään.

Samalla tietysti valokuvailin. Tervehdin monia ihmisiä, vaikka en tuntenutkaan, vaikka he eivät tainneet moikata minua. Koko ajan lauleskelin jotain mielessäni ja välillä ääneenkin. Toimin kuljetuspalveluna samaan hintaan ja vein pitsapakkauksen ja kaljalaatikon roskikseen.

Pidän jatkuvasti kirjanpitoa ansioistani, joita keräilen ympäristöstä. Kirjaaminen tekee koko puuhan mielenkiintoiseksi. Varsinkin, kun kerron löytösummani mielessäni kymmenellä. Olisiko tämä positiivista ajattelua?

Menen jatkamaan lukemistani. Siunausta juhannusyön valvomiseen tai nukkumiseen, miten nyt vietätkin aikasi, arvoisa lukijani!

"Kun joku kärsii tappion ja lankeaa,
Kristus nostaa hänet jälleen ylös
ja rohkaisee häntä sanoen:
"Nouse ylös, veli/sisko, ei hätää,
yritetäänpä taas.
Varo vain, ettet jää siihen makaamaan."