24.06.2011 - Suloista suvea, keskikesän juhlaa, juhannusta, Mittumaariaa!

Sateista

Aloittelen kirjoittamista, mutta lopetan siihen paikkaan, kun Terhi ja Tatu ampaisevat tupaan. He ovat Arin luona käymässä ja tulevat tänne. Laitamme yhdessä ruokaa. Yksin en viitsi, ei huvita. Teemme siis yhdessä.

Aamulla pinkaisin pyörällä ruokakauppaan. Siellä ei monta asiakasta vielä ollutkaan. Juhannus- ja jouluaattona kannatan kaupassa käyntiä heti kun kauppa aukeaa. Halpa-Halli aukeaa Vaasassa kahdeksalta, joten se on sopiva kohde minulle. Oikein oli kello herättämässä, etten myöhästy kaupasta.

Sitten olikin aamuisen Sanan aika. Ja sitten aamutorkkujen. Lutherin teksiä piti oikein miettiä, siinä oli jälleen ytyä, kuten aina. Suorasanaista, selkeää puhetta:

" - - Ihmisviisaus on sellainen, ettei se ota huomioon eikä harrasta mitää muuta kuin kunniakasta ja korkea-arvoista, eikä mitään muuta niin pelkää kuin vaivaa ja häpeää.

"- - Kuta korkeamman armon ja kunnian hän pyhilleen osoittaa, sitä syvempään ristiin, kiusaukseen ja häpeään hän jättää heidät, aivan kuin he olisivat peräti hylätyt." -Mannaa Jumalan lapsille. 24. kesäkuuta.

Eilisessä tekstissä Luther selittää Matt 6:22, 23 kohtaa, jossa sanotaan muun muassa:
SILMÄ ON RUUMIIN LAMPPU.

"Tässä meitä varoitetaan antamasta sen kauniin ulkomuodon itseämme pettää, jolla ahneus voi itsensä koristaa ja veijarin verhota. Lihan saastaisuuksista näet juuri ahneus pettää eniten ihmisiä ja vahingoittaa eniten sekä evankeliumia ja sen hedelmiä.

" - - Ahnehan tekee turhanpäiväisestä rahasta jumalansa ja herransa. Hän elää ja saarnaa mammonan tahtoa noudattaen jaon kokonaan sen orja ja vanki. Hän ei välitä Jumalan sanasta eikä panisi alttiiksi ropoakaan sen tähden." -Mannaa Jumalan lapsille. 23. kesäkuuta.

En ole ymmärtänyt, miksi silmä kehotetaan jopa repimään irti, jos se on viallinen. Silmien kauttahan me annamme pettää itsemme kovin helposti: näemme komean ulkomuodon, kuten Samuel Iisain poikien, ja annamme pettää itsemme. Emme kysy Pyhältä Hengeltä ja tutki sisimmässämme sen sijaan, että arvioimme silmillämme.

Jos vastaamme tulee nöyrän näköinen, hieno ihminen, ja toinen, joka on sairauden runtelema eikä tee meihin ulkonäöllisesti vaikutusta, kumpaan meidän on helpompi mielistyä? Jumala vain näkee sydämen, häneltä meidän tulisi kysyä, miten suhtautua toisiin.

"Istu sinä jalkajakkarani viereen", saatamme sanoa toiselle, ja toiselle "Tässä on sinulle hyvä jakkara, ole hyvä!" Näin ei saisi olla, että teemme arvioita silmämäärän mukaan, mutta näinhän me poloiset toimimme.

Kerrotaan työnantajasta, joka pukeutui työnhakijaksi omalle työpaikalleen, että saisi tietää, millaisia nämä todellisuudessa ovat. Näin hän sai selville epäitsekkäät, ystävälliset työntekijät ja palkitsi heidät ansion mukaan. Viisas työnantaja!

Eilen illalla kävin vielä myöhään ennen puoltayötä Aulikin luona kuulostelemassa hänen tuntojaan ja jaksamistaan. Yöpalaa söimme, mutta se ei estänyt minua syömästä vielä jäätelöannosta romaanin kera, kun tulin kotiin. Ehkäpä pääsen kuitenkin liikkumaankin enemmän taas.

Saan vieraita! Hyvää juhannusta juuri sinulle, arvoisa lukijani! Ole siunattu!