02.06.2011 - Perheen päivä!

Pilvistä, mutta ei satanut kuitenkaan. Illalla aurinko paistaa.

Lähdin uimaan eilisiltana vielä yhdeksän jälkeen, kun odotin Jyrkin perhettä tulevaksi. Ilta oli varsin kaunis sateisen päivän jälkeen. Oli lämmintä ja kesäistä.

Koko uimareissun mielessäni soi eräs venäjäksi käännetty Ilon Askelten laulu. Sitä nuoremme esittivät vuonna 1999 yhdessä venäläisnuorten ja -lasten kanssa. Tero oli 7-vuotias, muut lapsemme 10, 13 ja 16 vuotiaita. Oli suuri ihme, että onnistuin saamaan kaikki lapset mukaan ja vielä itsenikin, sillä matka kesti sentään pari viikkoa. Ari jäi palvelutaloon tietysti siksi ajaksi.

Ehkä tuo laulu soi sen takia, että illan sää oli kostean lämmin, vähän kuin sää siellä Johanneksessa, jossa vietimme yömme. Siellä oli rajuja ukonilmoja, helteistä, sateista ja kesäistä.

Näin Tupun silmissäni; hän seisoi lasten ja nuorten edessä ja opetti heille esityskappaleita. Reipas Tupu!

Tuli haikean surullinen ja kiitollinen olo. Monessa olen saanut olla mukana tähän päivään mennessä. Kiitos Jumalalle siitä. Uusia haaveita ja toiveita elättelen mielessäni, totta kai, niin kauan kuin elämää riittää.

Koneestani ei ole kuulunut ääntä viime aikoina, toisin sanoen videonpätkät ovat olleet äänettömiä kuten filmitkin, jos olen yrittänyt katsoa. Jyrki päivitti koko koneen, ja nyt ovat äänetkin taas kuultavissa.

Sara on suloinen, se on selvä. Olimme ystäväjoukon kanssa retkellä Kiltatalolla iltapäivän, Ari mukanamme, Jyrkin perhe ja Maaritin äiti. Me mummot siellä kontallaan ja kyykyllään Saraa kuvasimme minkä ehdimme. Vuorotellen otimme tyttösen syliimme, ja kävimme näyttämässä jollekin tuttavallemme. Sara konttasi innoissaan ruohikossa ja nyppi ruohoja maasta.

Terhikin tuli tänään. Menin häntä junalle vastaan. Polttareita viettävät ystäväjoukolla huomenna erään sukulaisen kanssa, joka ei tiedä asiasta vielä mitään. Sellaisiahan ne nykyään ovat.

Huomisiltana Jyrkin perhe vaihtaa majaa, Tero puolestaan tulee lomille. Tämä viikonvaihde on aika vilkasliikenteinen.

Tänään käytin pienen puheenvuoron Kansanlähetyksen retkipäivässä. Myin pari kirjaani samalla reissulla. Kerroin, että 10 vuotta sitten Arin tilanne oli vakava, mutta jos Herra suo, niin tänä kesänä vietämme jo 30. hääpäiväämme. Ari oli tänäänkin tuolissa ainakin kolme tuntia, eikä vaikuttanut erityisen rasittuneelta. Se on valtava kiitos- ja ilonaihe.

Iltani jatkuu nuorten kanssa. Kesän valoa päiviisi ja öihisi, satunnainen tai uskollinen lukijani!