16.05.2011 - Pihatalkoot!

Satoi siihen asti, kunnes meillä alkoivat pihatalkoot!

Olenpa tosi tyytyväinen tänä iltana! Päivällä kävimme Peran ja Asen kanssa hakemassa ison lastin multaa, kukkia, omenapuita sekä makkaraa, kahvia ja pullaa talon laskuun.

Kuuden maissa alkoi tositoimet. Haravoimme, puut tuli istutetuksi, kukat ruukkuihin ja grillit puhtaiksi. Makkarat paistuivat samalla, kun pyöräromut siirtyivät peräkärryyn. Saunan kuistin penkit puhdistuivat, lapset kastelivat kukkia ja kaikilla oli iloinen mieli.

Eikä vähiten minulla. Mukana oli parikymmentä henkeä kahdesta talostamme. Mahtavaa! Iäkäs pariskunta, joka on asunut alusta asti taloissa, eli 8 vuotta, sanoi, että parhaat talkoot tähän asti. Kiitos Jumalalle siitä. Rukoukset on taas kuultu.

Loppuviikolla on jälleen grillattava, koska kaikenlaista syömäpuolta jäi sen verran. On ihanaa, jos porukka tutustuu toisiinsa. Ja turvallista kaikkien kannalta, jos tunnemme, ketä naapurissa asuu.

Aamulla ampaisin kahden minuutin varoitusajalla verotoimistoon. Kun asia tuli mieleeni, en halunnut jättää venymään erästä kysymystä, ja jälleen sain paperini ajan tasalle. Nyt vain odotan erästä päätöstä ja sitten taas paperin kanssa samaan paikkaan. Heti yhdeksältä sinne on mentävä, jos en aio monta tuntia vetkuttaa odottaen vuoroani. Enkä minä aio.

Ari ei halunnut nousta sängystä tänään. Ei haitannut. Leikkasin hänen tukkansa eilen, kun tulimme kirkosta osastolle. Tukasta tuli tosi lyhyt kesätukka. Ja tosi epätasainen. Pitää korjailla, jahka Ari on tuolissa taas.

Istuin keinussa ja virkkasin Arin mustan pellavapipon valmiiksi. Sitten kun hän on tuolissa, voin paremmin sovittaa sitä hänelle. Jos se ei näytä hyvältä, niin sitten pidän lakin itse.

Kuuntelimme apokryyfikirjoja taas kerran. Makkabealaiskirjeitä. Ne ovat sellaisia, joita ei ole huolittu Raamattuun. Osa niistä on tosi raakoja. Välillä aloitimme kuunnella Salaisuuksien laaksoa, Enid Blytonin nuorisokirjaa. Sopivan kesyä korville makkabealaiskirjeen jälkeen. Sitä Ari halusi jäädä kuuntelemaan, kun lähdin. Eikä taatusti kerro minulle, miten kirja päättyi! Ei se mitään, muistan muutenkin suurin piirtein.

Huomisiltana on raamis, keskiviikkona pyhäkoulukokous, ja torstaina saan vieraita kotipuolesta. Äitini on tulossa käymään veljentyttären ja pikku-Oonan kanssa. Olen tosi iloinen heidän tulostaan. He eivät ole käyneet tässä kodissani vielä. Toivon, että saamme viettää mukavaa aikaa yhdessä kaikki neljä suvun naista.

Eilen kirkolla veisasimme virren 311. Se on virsi, josta Herra oli sanonut Päivö Parviaiselle, 98-vuotiaalle Kiinan lähetille, että opettele se ulkoa.
Tässä ensimmäinen säkeistö, seuraavina päivinä lisää:

"Jo joudu, mun sieluni, heräämähän
ja Jumalan Karitsaa kiittämähän.
Hän avasi tien pyhän Jumalan luo
ja pelastusarmonsa sinulle suo.
vk 311:1

Siunausta iltaasi, arvoisa lukijani!