13.05.2011 - Johdatusta en voi epäillä!

Pilvinen, kolea sää. Ei satanut kuin nimeksi.

Aamulla ripotteli vähän vettä. Tein puolen litran leipätaikinan, eli kahden leivän annoksen nousemaan. Kylmää vettä, hiivaa, suolaa, jauhoja. Ristinmerkki taikinan pinnalle ja liina kulhon päälle.

Lähdin pyörällä tarjouksia jahtaamaan. Kaurahiutaleita ja lisää kahvia. Jälkimmäistä löytyi, kaurahiutaleet häipyneet nopeampien kärryihin. Kotiin ja ohi Pelastuskaupan. Yhtäkkiä mieleeni pälkähti, olisikohan siellä pöytää keittiööni.

Kun Terhi ja Tatu olivat pari viikkoa sitten käymässä, pöytäni huojui ja vaappui syödessämme. Liki, ettei rysähtänyt kasaan, vaikka me vain söimme sen äärellä ilman mitään tappelua. Päätin, että tanakampi pöytä on löydyttävä.

Palasin takaisin ja astuin Pelastuskaupan pihavarastoon. Nenäni edessä oli alakuvan pöytä tuoleineen. Tuolien kangaspäällinen samaa sävyä kuin olohuoneeni ja keittiöni matot. Voiko olla totta!

Ne oli tuotu tovi aiemmin, hintalappuakaan ei ollut vielä merkitty. Odotin, että vastaava ihminen tuli laittamaan hintalappuja, ja sanoin, että otan nämä. Luottoa piisasi, joten otin pari tuolia pyöräni päälle heti kättelyssä. Pääsin lastini kanssa pihan nurkalle, kun sain lisäväläyksen. Jos lahjoitan entisen pöytäni, niin voisin saada uuden pöydän kuljetuksen kotiin samassa kyydissä. Nerokasta.

Tottahan minä olisin pöydän kantanut itsekin, mutta vähän koomista se olisi ollut. Palasin siis tuolikuormineni takaisin ja sovimme tuontiajan.

Singahdin kotiin vauhdilla, edelleen pari tuolia pyöräni päällä, itse kylläkin pyörän vieressä. Vanha pöytä kasaan ja kuistille, matto ulos, lattia putsiin ja matto takaisin lattialle.

Kolme miestä toi juhlallisesti pöydän ja kaksi tuolia pakettiautolla. Minua vähän hymyilytti, kun yksi sanoi totisena, että vien tämän pöydän tästä jo kyytiin, sillä ei tässä ole koko päivää aikaa, kun töissä ollaan.

Puhdistin joka millin uudesta kalustostani ja liimasin huovanpalat jalasten alle. Siunasin pöydän ja kaikki tulevat pöydän ääressä istujat sekä ruuan, jonka Herra tulee antamaan syödäksemme. Uskon, että rukous ei ollut turha. Kiitos Jumalan ihmeellisestä johdatuksestasi pöydän ja tuolien suhteen!

Leivät olivan liian kauan kohoamassa. Niistä tuli siamilaiset kaksoset. Maku on mainio. Eväitä kasaan ja kahvi termospulloon.

Koti taas uusiokalustettu, sairaalaan Arin luo. Menimme ulos, Arille kunnolla vaatetta päälle. Selästä halkaisemani tuulipuku on hyvän näköinen hänelle. Pipon laitoin Arille lippalakin sijaan, enkä edes kysynyt, haluaako hän, sillä sää oli kolkko ja tuulinen. Arvelin, ettei hän halua, sillä käymme pukeutumisesta välillä leikkimielistä väittelyä. Paksu vilttikin meillä oli mukana ja levitin sen päällemme.

Juttelin penkillä erään sedän kanssa. Kävi ilmi, että tämä on uskossa oleva ihminen, tiedän hänen lapsiaankin. Miehellä oli ollut suuria koettelemuksia elämässään, mutta hänen silmänsä tuikkivat. Hän sanoi, ettei ole muuta turvaa kuin Jumala.

Vuosia sitten mies oli ollut sairaalassa heikossa kunnossa. Lääkäreitä tuli hänen sänkynsä viereen. Mies päätti pitää silmät kiinni, että kuulee, mitä hänestä sanotaan. Jaa, tämä on se kolmen kuukauden tapaus, lääkäri totesi. Mies avasi silmänsä. En aio kiusallakaan kuolla, kun tuollaisia puhut, hän sanoi, ja sitä paitsi Jumala päättää sellaiset asiat etkä sinä.

Myöhemmin lääkäri oli käynyt pyytämässä anteeksi ja saanut myös. Minusta olisi ollut tärkeää, että Aria väärin hoitanut lääkäri olisi aikoinaan pyytänyt Arilta anteeksi, mutta hänestä ei ollut siihen. Minulla kesti aikaa, että saatoin antaa anteeksi, mutta Herrapa tuon ihmisen tietää ja tuntee. Ari on varmaan myös antanut anteeksi lääkärille, pitääkin kysyä asiasta. En tosin epäilekään, etteikö olisi.

Päivän Pohjalaisessa kerrotaan työpaikkakiusaamisesta. Mika Linden oli puhunut siitä jossain koulutuksessa. Siinä todettiin muun muassa, että kateus on usein perimmäinen syy kiusaamiseen. Yleensä kiusattava on etevämpi kuin kiusaajansa, mutta tämä takertuu hänen virheisiinsä.

Vähitellen kaikki kiusatun tekemiset ja sanomiset käsitetään negatiivisesti. Hän saattaa päätyä työkyvyttömäksi kiusaamisen takia. Otin valokuvan arkikkelista, että näen tekstin, sillä minulle ei tule lehteä. Se oli minusta yllättävää, että joka toisessa tapauksessa kiusaaja on esimies.

Kävin saunassa ja nappasin puolikkaan lenkkimakkaran nälkääni. Koskaan makkara ei tosin maistu enää samalta kuin lapsena, jolloin se lämpeni saunan kiukaalla ja jokainen perheenjäsen sai pienen palan. Ei liioin äidin tekemän mustikkapiirakan veroista ole olemassa. Nimenomaan sitä, joka tehtiin ensimmäisestä mustikkalitrasta heinäkuussa.

Aika könytä orrelle nukkumaan. Hyvää yötä, arvon lukija!