12.05.2011 - Vähän hiljaisempi vauhti tänään!

Lämmintä yli 20 astetta, kuin kesä!

On ollut erinomaisen miellyttävä päivä alakulouksineen. Heräsin myöhään, koska valvoin myöhään. Olin alamaissa, mutta en jäänyt sängyn pohjalle.

Sain kipinän lähteä etsimään kirpparilta jotain eräälle tutulle, ja sen ajatuksen voimalla kolusin kolme kirppispaikkaa. Tietysti löysin lähinnä kirjoja, mm. Albert Lunden sananselityksiä, joiden kautta Urho Muroma tuli uskoon jotain sata vuotta sitten. Päätän muka, etten osta yhtään kirjaa ennen kuin entiset olen lukenut. Mutta en ota todesta tuota päätöstä. Sitä paitsi Lunde minulla jo on, aion antaa sen eteenpäin.

Uimareissu oli nastajuttu, kuten aina. Seison laiturin alimmalla askelmalla hetken, ennen kuin astun veteen, ja kokemus on juhlallinen. Vesi tuntuu aluksi kylmältä, mutta sittenkin ihanalta. Ja kun nousen laiturille, tekisi mieli mennä uudestaan veteen, sillä enää se ei olekaan kylmää.

Istuin kotkapatsaan takaliston takapuolella, ihan rannassa. Vesi on hyvin matalalla meressä. Lokit ja tiirat hätäilivät, kun näkivät minun astelevan hiukan kuin niiden reviirille. Mutta ne hiljenivät, kun olin rauhassa aloillani. Mutustelin evääksi nappaamiani kuivia leivänkannikoita ja nappasin vettä päälle. Raamatullinen ateria. Luin vähän Lundea, otin pari kuvaa.

Soitin sairaalaan, että tulen puoli kolmen jälkeen. Pyysin, että hoitajat pukisivat Arin tuoliin valmiiksi, sillä eilen olin iloisesti yllättynyt, kun Ari oli tuolissa mennessäni hänen luokseen. Niin nytkin. Lähdimme heti ulos ja olimme pari tuntia.

Kuuntelimme Viisikon loppuun ja aloittelimme apokryyfikirjojen kuuntelua, kunnes Arin veli tuli tapansa mukaan veljeään tapaamaan. Viiden jälkeen vasta menimme sisälle, Sauli jäi vielä sinne, kun minä lähdin. Ari loisti kuin Hangon keksi, kun kerroin tulevani taas huomenna.

Pyörähdin kotona ja ampaisin saman tien pyörällä kirjastoon palauttamaan kirjoja. Sää oli hiostava, ukkosmainen, mutta satamaan ei ole alkanut vieläkään. Tulin kaupan kautta. Tarjouskahvia ja -jäätelöä.

Olen lueskellut. Hiljaisuus ja yksinolo ovat minulle parasta sielunhoitoa ja lepoa. Tunnen, että akkuni latautuvat. Elämä sykkii sittenkin. Tai siis ei syki liikaa, vaan sopivasti.

Kirja, jonka luin, oli lukemisen väärtti. Lukeminen on minulle terapiaa. Kiitos Jumalalle hyvistä kirjoista!

Voi hyvin, arvoisa lukijani!