25.04.2011 - En päässyt alkua pitemmälle!

Hieno päivä!

Heräsin kahdeksalta, päätin nousta ja lähteä uimaan. Kuitenkin halusin rukoilla Isä meidän sitä ennen. Pari lausetta ehdin rukoilla, sitten olin nukahtanut. Tunnin päästä sama juttu. Kymmenen jälkeen tulin tajuihini siinä määrin, että kapusin jalkeille.

Luther selittää Isä meidän -rukouksen eri osien tärkeysjärjestyksestä. Hän sanoo, että tärkeimmät rukoukset ovat ensin, sitten vähemmän tärkeät. Ensin on oleellista antaa kunnia Jumalalle, rukoilla hänen tahtonsa tapahtumista ja muuta sellaista.

Viimeisessa kohdassa pyydetään Jumalaa päästämään meidät pahasta. Se tarkoittaa sairauksia tai muita vaikeuksia. Eli se osio hoituu kyllä, kunhan annamme Jumalalle kunnian, mikä hänelle kuuluu. Kun kerromme hänelle kaiken, mikä meitä painaa, hän pitää meistä huolen.

Ei siis haitannut lainkaan, vaikka nukahdin joka kerta ennen Isä meidän -rukouksen loppua. Tärkein tuli kuitenkin sanotuksi.

Lähdin Arin luo yhdeksi. Puimme hänet valmiiksi ja ennen kahta taksi tuli hakemaan. Kun pääsimme Luther-talolle, Kirkkopuistikko 10:een, tilaisuus oli jo alkanut. Pyörätuoliovesta pääsee huomaamattomasti sisään. Sijaiseehan se kirkon etuosassa alttarin vieressä. Toisin sanoen keneltäkään ei jäänyt huomaamatta, että Arin kanssa tulimme paikalle kesken virren.

Sitä ennen kiersin kirkon sisälle toista kautta ja avasin invaoven kuljettajalle ja Arille.

Tilaisuudessa siunattiin uusi työntekijä alueelle, Ari Juupaluoma. Paikalla oli monta pappia, joita en tuntenut, paitsi edellä mainitun olemme tavanneet pari kertaa sekä Teron rippipapin Mustin.

Saarnan pitänyt pappi sanoi, että Ari-sanan kirjaimista voi muodostaa sanat Armo, Rauha ja Ilo. Ne sopivat erinomaisesti myös minun Arilleni. Ehdimme olla messun päätökseen. Loppusiunauksen ja virren jälkeen kuskimme saapui. Ari pärjäsi aika hyvin. Hän nukkui evankeliumitekstin ja puolet saarnasta, mutta olen varma, että "Herra antoi hänelle hänen nukkuessaan" sitä mitä hän eniten tarvitsi.

Oli harmillista, etten ehtinyt jutella kenenkään kanssa tilaisuuden jälkeen, ja kahvitkin jäivät juomatta, kun tuli äkkilähtö. Mutta toisella kertaa sitten.

Ari oli hyvin väsynyt istumisesta, ja jäi tyytyväisenä odottamaan Teron vierailua vuoteeseensa, kun lähdin neljän jälkeen kotiin hänen luotaan. Ari on jo saanut väriä kasvoihinsa, kuten aina tapahtuu, kun hän vain hetkenkin on pihalla. Jospa huomennakin pääsisimme ulos!

Olin sairaalasta lähdettyäni ihan naatti. Kun Tero lähti kuuden maissa junalla takaisin Keuruulle, hyppäsin heti pyörälleni ja lähdin ajelemaan. Vierailin erään rouvan luona, joka oli pyytänyt kirjaani. Juttelimme hiukan ja jatkoin matkaani. Uiminen tuntui ihanalta, vesi virkisti. Saatoin tehdä vähän pitemmän lenkin tänään. Jäät olivat lähteneet!

Rukousta ja ylistystä olisi ollut tarjolla Pelastusarmaijassa tänä iltana, mutta en elpynyt menemään sinne. Piti päästä kotiin olemaan itsekseni.

Huomenna on edessä tärkeitä puhelinsoittoja, kirjalastin saapuminen, verotoimistossa käynti, taloyhtiön palaveri iltamassa ja sitten raamis. Tuollaisen päivän päälle lienee varattava sauna.

Torstai-ilta Isonkyrön kirjastossa alkaa olla mielessäni, sillä tilaisuus lähestyy. Edelleenkö samat hynttyyt niskaan, vai pitäisi garderooppia uudistaa? Voisin pukeutua vaihteeksi valkoisiin housuihin, mutta ne ovat hukassa. Tai eivät varsinaisesti hukassa, en vain ole vielä löytänyt niitä talven jälkeen.

Eräs henkilö laittoi minulle postia, joka ilahdutti minua kovasti. Hän oli nähnyt meidät kirkossa tänään ja tunnistanut meidät, vaikka ei tuntenut livenä. Hauskaa! Emme vain ehtineet jutella, kun meillä oli pikajunanvauhti mennen, tullen.

Mukavaa alkanutta viikkoa sinulle, arvoisa lukijani!