18.03.2011 - Alavirettä!

Paistoi vissiin aurinko, vesi virtasi katuja pitkin, keväistä siis siitä päätellen.

Kolmen jälkeen heräsin, kun sierain oli tukossa. Olin uupunut, enkä olisi jaksanut nousta, mutta pakko oli. En haluaisi poskiontelotulehdusta, joten yritin nokkakannulla valutella suolavettä, mutta rööri pysyi tukossa. Otin lääkettä ja aamulla sierain oli auki.

Yöllä luin Raamattua. Oli huoli Japanin tilanteesta. Piti avata tietokone ja lukea netistä maailman tilanteesta ja muuttaa rukoukseksi. Sain unen, kun keitin kahvia ja söin pari voileipää, kun meinasin nälkäänkin mukamas kuolla. Siltä tuntui, vaikka tuntuma oli valheellinen.

Aamuksi olin sopinut tärkeän tapaamisen, joista sukeutui kaksi tapaamista. Vaikka ne veivät vain puoli tuntia, olin niiden jälkeen täysin naatti. Mietin, miten jaksan mennä Arin luo. Sinne minä kuitenkin hinasin itseni. Kävin ensin lukaisemassa päivän lehden kirjastossa. Piti saada irrottaa ajatuksia.

Arin luona oli pienoinen yllätys. Hänellä oli ollut eilen illalla kuudelta kuumetta 38,6. Arin veli oli siellä viiden maissa, ja hän oli kirjoittanut vihkoon: "Arin vaikea hengittää, mutta asennon muutos paransi tilannetta."

Panadolilla kuume oli häipynyt aamuun mennessä. Nostimme Arin tuoliin, ja hän oli onneksi aika limainen. Sanon "onneksi", sillä jos räkä tulee ulos, se ei jää sisälle - niin on parempi.

Istuimme tunnin Arin huoneessa, minä keinussa, Ari tuolissaan. Hain kahvit ja syötävää itselleni kahvilasta. En voinut ottaa Aria sinne, sillä odotimme verikokeen ottamista Arilta.

Sain uusia kirjoja postista kuunneltavaksi Arin kanssa. Aloitimme Tuula Kuorilehto-Secondin kirjalla Jumalan varassa. Itsehän olen lukenut sen monta kertaa, sillä Tuulasta on kehkeytynyt läheinen ihminen minulle vähitellen. Toivon tapaavani hänet jonain päivänä, jos Jumala suo.

Olin iloisesti yllättynyt, kun löysin Tuulan kirjan luettuna äänikirjastosta, nyt Ari jäi sitä kuuntelemaan. Hän naurahteli monta kertaa, kun Tuula kertoo rukousvastauksista ja Jumalan johdatuksesta omassa elämässään. Suosittelen kirjaa luettavaksi!

On mukavaa, kun huomaan, että osaston hoitajat kertovat Arille omia asioitaan, jopa salaisuuksiaan. Minä saan kuulla niistä myöhemmin, kun Ari on tiennyt jo kauan. Sanoin tänään eräälle, että jos ihmiset tietäisivät, miten terapeuttista on kertoa Arille asioita, niin hänen ovellaan olisi jono ihmisiä odottamassa vuoroaan.

Verikoe otettiin ja myöhemmin soitin ja kuulin, että crp on 43, joten antibiootti on aloitettu. Mikä tulehdus nyt on kyseessä? Olen lamaantunut taas alkaneesta kierteestä, en jaksa edes lamaantua.

Niinpä menin kirjastoon, kun viimein sain haetuksia kirjalaatikkoni postista. Toin neljä kirjaa luettavakseni, ja aloitin jo yhtä. Joku menee viinakauppaan, minä kirjastoon.

Leivoin muutaman leivän, vaikka en olisi jaksanutkaan. Olen oppinut olemaan välittämättä siitä, miltä tuntuu, vaikka nykyisin kuuntelen itseäni, enkä tee sellaista, mitä en tunne jaksavani. Mutta joskus, kuten tänään, tein sittenkin. Imuroimaan en ruvennut.

Kävin illan suussa juttelemassa ja rukoilemassa Aulikin kanssa, kun sain leivät uunista ja minulla oli viedä lämpimäinen. Keskustelu on terapiaa, kun sen voi muuttaa samalla rukoukseksi.

Tero on tulossa parin tunnin päästä lomille pariksi päiväksi. Mukavaa! Huomiseksi varasin saunan.

Kirkossa olisi hyvä luento tänä iltana ja huomenissa, mutta en jaksa mennä. En kykene ottamaan vastaan, enkä tapaamaan ihmisiä. On tarpeellisempaa minulle olla kotona.

Luther sanoo:
"Taivas on annettu
ja lahjoitettu meille ilmaiseksi."

Mikä armo! Ei tarvitse suorittaa, uurastaa ja hoksata tehdä oikeita tekoja. Kaikki on jo tehty, saan vain ottaa vastaan. Siitä olen kiitollinen erityisesti tällaisena väsyneenä hetkenä. Herra on hyvä, ja tuntee lastensa tilan.

Voi hyvin, arvoisa lukijani, ja lepoa ja iloa viikonloppuusi!