17.03.2011 - Kirjaesittely Nivalassa takana!

Aurinkoista mutta kylmää.

Tulin kotiin tunti sitten, enkä ole vielä kokonaan perillä. Kirjoitan, jotta saisin käsitellyksi ajatukseni päiväjärjestykseen.

Kiitos teille, jotka rukoilitte matkani puolesta ja ylipäänsä rukoilette minun ja perheeni puolesta. Ne rukoukset on kuultu ja kuullaan.

Menin Nivalan kirjastolle viideksi eilen. Olin varma, ettei siellä olekaan tykkiä, kun en nähnyt sellaista. Tirkistelin komeroihinkin, jos se piileksii siellä. Kävi ilmi, että katossahan se on valmiina. Itse en tietenkään huomannut, ennen kuin se minulle sormella viisattiin.

Iltaan tuli minulle tärkeitä ihmisiä. Kaikki kolme veljeäni olivat paikalla. Olin siitä tosi mielissäni. Jussi käytti puheenvuoronkin. Vesa haukotteli, ja siitä tiesin, milloin on aika lopettaa. Kyllähän ne päivän mehtätyöt alkavat ramasta, kun istuu lämpimässä huoneessa paikallaan! Ja vielä pitää jännittää, mitä siskoriepu mahtaa suustaan päästellä. Mutta velipojan murheet olivat turhia, Jumala johdatti puheitani.

Paikalle tuli ilokseni joitakin serkkujani ja näiden puolisoita. Oli Polkka, Annika, Helinä ja Anita. Oli kaksi tätiänikin! Oli entinen naapurin emäntä ja rakas täti, 87-vuotias Eeva. Kaksi veljentytärtä oli, minulle vieraitakin ihmisiä saapui. Kaikki olivat lämpimästi tervetulleita.

Olin edellisenä iltana käyttänyt kaiken ällini, että osaisin siirtää koneelleni Terhin tekemän uuden power point -esityksen. Tavallaan onnistuin. Siis tekemään jotain.

Kirjastonhoitaja Päivi avasi koneen ja iski tikkuni koneeseen. Power point siellä oli teksteineen, mutta kuvat olivat hävinneet kuin tuhka tuuleen. Olen minä taitava. Olisin antanut potkut itselleni, jos olisin kyennyt potkaisemaan takalistooni.

En siis turhaan hikoillut mokoman power pointin takia. Mutta eipä hätää. Päivi avasi kotisivuni valokuvat, ja minä valikoin kuvat, jotka esittelen. Tein Päiville kartan, että hän tiesi, mitkä haluan näytettävän.

Puhetilaisuuteen en voi täysin valmistautua etukäteen. Yleisöllä on siinä merkittävä rooli. Vastakaiku, mikä huokuu kuulijoista, vaikuttaa siihen, mitä ja miten puhun. Nyt oli helppo puhua.

Luin muinaisen kouluaineeni, silloinen Eero-opettajanikin oli paikalla. Mainitsin, että 7,5 hän on aineesta antanut silloin, ja hän epäili, että kirjoitusvirheitä siinä lienee sitten ollut.

Lauloin Jes 53:18,
Älkää entisiä muistelko,
älkää menneistä välittäkö,
katso minä teen uutta... Kerroin samalla, missä vaiheessa elämääni sain säveliä raamattulauluihini. Sehän tapahtui vuonna 1991, kun aloin odottaa Teroa ja sen jälkeen.

Puolisen tuntia puhuin, sen jälkeen keskustelimme jonkin aikaa. Tunnelma oli miellyttävä. Myin kirjojani. Jotkut tulivat sanomaan, että olisi tehnyt mieli sanoa jotain, kun kävimme keskustelua, mutta en uskaltanut...

Paikalla oli toimittajapikkuserkkuni, joka sanoi, että puhetta oli tavallista enemmän. Hänellä on siitä paljon kokemusta. Viikonlopun lehdessä lienee jotain juttua tuosta illasta.

Eiväthän suomalaiset puhu, jos ihmisiä on useampia koolla. Paitsi tilaisuuden jälkeen. Silloin suuri osa tietää, miten asiat olisi pitänyt hoitaa ja kuinka ne oikeasti ovat. Nythän ei toki ollut tuollaisesta kysymys.

Eero-opettajani sanoi, että minut pitäisi palkata valtakunnallisella tasolla kertomaan omaishoitajille siitä, mitä kirjassani kirjoitan. Että ihmisen on lupa väsyä, ei tarvitse jaksaa, jos ei jaksa. Pitää huolehtia itsestään, eikä vain sairaasta. Pitää puhua asioista, muuten sairastuu itse.

Vaikka en puhunut varsinaisesti omaishoitajuudesta, illan keskustelua käytiin siitä aiheesta. Tuollainen tehtävä kuulostaisi haastelliselle ja tarpeelliselle, mistä Eero mainitsi. Jumalapa tietää, missä minua eniten tarvitsee ja miten haluaa minua johdattaa. Tapahtukoon hänen tahtonsa.

Tilaamani kirjat oli yritetty tuoda tänään. Niinpä minun on lähdettävä hakemaan ne postista. Käyn Arin luona tänään illemmalla. Ensin pitää vaan saada itseni kasaan matkan jälkeen.

Kotiinpaluumatkalla poikkesin Kansasissa rukoilemassa Joliisan luona. Koin sen tarpeelliseksi höyrynpoistoksi. Kiitos, Joliisa, kahvikin oli hyvää!

Ryystän vielä kupposen kahvia ennen kuin lähden taas baanalle. Sinua siunaten, arvoisa lukijani!

jk. Kaksi tuntia myöhemmin.
Kävin kahdesti postissa, turhaan. Postipaketissa luki, että neljän jälkeen sen voi hakea postista. Paketti ei ollut siellä.
- Tule kuuden jälkeen!
Menin kuuden jälkeen.
- Ei kannata tulla kuuden jälkeen, jos ei paketti ole tullut jo neljään mennessä.

Uupumus iski hiipien, salaa. En mennyt Arin luo. Hortoilin kaupungilla, kävin kirjastossa. Laitoin viestiä Arin veljelle, joka oli Arin luona ja kertoi terveiseni.

Nyt sitten lepoa.

jk.2.
Vielä on lisättävä eräs asia.
Sain postia, jossa lukija kertoo tavanneensa tekstiviestin lähettäjän, Helena Ilveksen, josta profetiasta kerroin muutama päivä sitten. Lukijalla oli positiivista tietoa H.I:sta, ja se oli mukava kuulla. En puutu H.I:n persoonaan, koska en tunne häntä, vaan ainoastaan kerroin mielipiteeni tuontyyppisistä sanomista. Asiaa voidaan katsoa tietysti toisinkin, ja jokainen meistä tutkikoon asiaa. Rukoukseen kansamme puolesta on totisesti aihetta. Herra kootkoon rukoilijoita riittävästi!