10.03.2011 - Aamutuimaan!

Iltayöstä satoi vettä, aamulla lunta. Märän ja ikävän näköinen, vaikkakin kirkas sää.

Sininen väri on ihan kaunis, mutta ei ihonvärinä. Eilisen kaatumiseni jälkeen kämmenselkä alkaa sinertää. Onneksi ei mennyt luita poikki.

Joskus lähelle on pitkä matka. Naapuritalossa asuu pari ihmistä, joille ajattelin käydä sanomassa, että tervetuloa illalla raamatunkääntäjien rukouspiiriin, mutta en jaksanut. Sen sijaan luin romaanin loppuun ja söin joulusuklaita. Muistin vasta jälkeen päin, että suklaastakin voisi paastota näin paastonaikana, mutta syöty mikä syöty.

Heräsin varhain ja tein sämpylöitä samalla, kun tiskasin ja keitin aamukahvit. Päivän tunnussana kuuluu näin:
"Hän on elävä Jumala ja ikuisesti pysyvä, hänen kuninkuutensa ei koskaan häviä." Dan 6:27, sekä
"Jumala on alistanut kaiken Kristuksen valtaan ja asettanut hänet kaiken yläpuolelle seurakuntansa pääksi." Ef 1:22

Epäilen, että Jeesus joutuu usein istumaan takapenkillä, ja hänen päänä olemisensa on hyvin kyseenalaista jopa meidän uskovien elämässä. Hän ei saa sitä asemaa, mikä hänelle kuuluu, vaan me alamme itse mestaroida.

Usein luulemme, että meidän oma tapamme uskoa on ainoa oikea tapa. Sen sijaan, että pitäisimme esillä Elämän sanaa, kuten Raamattu kehottaa, me tungemme sen valmiiksi pureskeltuna lähimmäistemme kurkkuun, niin että tämä on tukehtua.

Aivan kuin Jumala ei osaisi itse puhua luomalleen ihmiselle tavalla, jonka tämä ymmärtää paremmin kuin meidän viisaiden tietojemme avulla. Otamme vallan Jumalan käsistä.

Ehkä emme huomaa tuollaista käytöstä itsessämme, mutta toisissa sen huomaa paremmin. En tarkoita ensinkään sitä, etteikö ihmisille pidä opettaa Jumalan sanaa tai puhua hengellisistä asioista, ehei. Kun niin tapahtuu, siitähän syttyy tuli omaankin sydämeeni, innostun ja saan uutta tuulta.

Ajatukseni nousee siitä, että jotkut hengelliset kirjat ärsyttävät syystä, että niissä ikään kuin pakotetaan kuulija ajattelemaan ja uskomaan samalla lailla kuin kirjoittaja. Saarnaan tässä nyt itselleni samalla. Jumalan sana kiinnostaa ihmisiä, koska Jumala sen vaikuttaa luomissaan ihmisissä. Mutta kun me otamme Jumalan tehtävän ja yritämme pelastaa ja vääntää jota kuta omaan muottiimme, ohitamme Jumalan. Sellaisista uskovista tulee käännynnäisiä, jotka kääntyvät meidän puoleemme, eivätkä opi turvautumaan Jumalaan.

Eilen tein löydön. Löysin rahaa arvaamattomasta piilopaikasta. Kaivelin kuitteja kukkarostani, ja yllättäen paperien alla oli seteleitä. Kiitin Jumalaa, hän totisesti osaa yllättää!

Tähän päivään syöksyn päätä pahkaa tapaamalla erään ystäväni pitsan merkeissä. Sitä ennen poikkean rukoilemassa toisessa paikassa. Kuljetan sairaan ystäväni lääkärille ja sieltä pois, ja arvattavasti pidämme rukoushetken. Arin luo sen jälkeen ja sitten lieneekin ilta. Raamatunkääntäjien puolesta lähtee tykkitulta rukouksen muodossa, että esteet poistuvat työn etenemiseltä, kääntäjät saavat viisautta ja voimia rankkaan työhönsä.

Kommentoin vielä myöhemmin Arin vointia, tänään lie otettu verikokeet.

Iloista mieltä sinulle, arvoisa lukijani!