05.03.2011 - Omissa oloissani!

Kevät tulee kohisten. Viimaa, aurinkoa, tuulta ja kuranroisketta.

Aamusella Aulikki pyysi luokseen rukoilemaan. En voinut mennä, ei ollut kapasiteettia. Istuin keinussani, join kahvia, ja olin vain. Oli hyvä olla hiljaisuudessa. Pääni oli vähän kipeä, liikaa purkamatonta tavaraa.

Kirjoitin monta sivua päiväkirjaa, johan alkoi helpottaa. Kerroin Nivalan reissusta nousseita ajatuksia. Suunnittelen uutta kirjaa, se on selvä. Kirjoittaminen on minulle terapiaa, hauskaa, hoitavaa, mukavaa!

Äidin kanssa olen ollut muutaman kerran puhelimessa päivän aikana. "Kerro Arille, että anopin kieli siellä kalakattaa", äiti pyysi kertomaan Arille, kun hän soitti meidän ollessamme ala-aulassa.

Sopivaa palautumispäivän puuhaa on ikkunan pesu. Huitaisin pari yläikkunaa puhtaaksi. Vaihdoin punaiset verhoni viereiseen ikkunaan, ja päinvastoin. Kaivoin ompelukoneen esiin. Ompelin hellekesää varten yläikkunoihin pari suojusta. Kahvipussit loppuivat, pitää hörppiä ahkerasti, että voin tehdä lisää suojuksia, jos ne osoittautuvat päteviksi.

Kaikenlainen näpertely on sangen terapeuttista. En meinannut viitsiä ommella toista verhosuojusta, mutta pakotin itseni. Olin tyytyväinen, sain laittaa ompelukoneen nurkkaan, siivota paikat.

Kärräsin pienen valkoisen eteisen pöytäni hiukan eri paikkaan käytävälle. Liotin orkideoitani, toista sallitut 10 minuuttia, toinen unohtui puoleksi tunniksi. Yhdessä ei näy elämänmerkkejä, sitä en liottanut, mutta en vielä heittänyt poiskaan. Jospa se vielä elpyisi!

Ison muratin raakkasin juuresta poikki ja se suuttui. Ei näy mitään eloa. Sitäkin odotan vielä jonkin aikaa herääväksi. Antoihan Jeesuskin vuoden aikaa viikunapuulle alkaa tuottaa hedelmää, ennen kuin se hakattaisiin pois. Minäkin säälin kukkiani, tai paremminkin itsekkäästi toivon niiden kukoistavan ikkunallani tänäkin kesänä.

Kävelin sairaalaan eväät repussani. Ari oli virkeä, iloinen, ei kuumeesta tietoakaan. Kiitän Jumalaa siitä, olen onnellinen, että Ari on välttynyt antibiooteilta alkuvuoden. Olimme kaksi tuntia alakerrassa. Arin ruuan laitoin tällä kertaa roikkumaan narulla jalkalampun varresta television vieressä. Kirjasto oli liian kuuma, ja joku kuunteli siellä urheilua, joka ei meitä kiinnosta. Minä löysin keinun alleni, join kahvia, luin lehden, kuuntelimme Raamattua ja Valittuja Paloja.

Olen hieman ymmälläni muistini huonoudesta. Löysin menomatkalla kaksi tölkkiä, jotka kätkin palatessani otettavaksi. En meinannut muistaa, missä toinen tölkki on! Kun lähestyin paikkaa, missä se piileksi, muistini alkoi kirkastua. Onko pääparkani liian täynnä tavaraa, kun ei näin tärkeä asia pysy mielessäni?

Illalla pesin pyykkiä ja kävin saunassa loikomassa. Luin Yrjö Myllerin kirjaa, ja jaan siitä makupaloja sinullekin, hyvä lukijani:

"KUINKA VOIT LÖYTÄÄ JUMALAN TAHDON:

- sanoudu irti omasta tahdostasi
- älä luota tunteisiin
- etsi Henkeä ja Sanaa
- ota olosuhteet huomioon
- rukoile Jumalaa ilmaisemaan tahtonsa
- arvioi, tunnetko rauhaa päätöksessäsi"

Luettuani Myllerin viisaita ajatuksia, luulen, että en riittävästi odota, että Jumala todella vastaisi. Myller on sinnikäs rukouksissaan, varma Jumalan vastauksesta.

Toisaalla Myller kehottaa vakavasti lukemaan Raamattua, niin ilo lisääntyy lukemisen myötä. Hän sanoo myös, että parasta on rukoilla ennen Raamatun lukua ja sen aikana, että Pyhä Henki avaisi sitä. Hän ei pane paljon painoa kommentaareille tai muille kirjoille, vaan rohkaisee tutkimaan itse Raamattua Pyhän Hengen johdatuksessa.

Myller sanoo oppineensa parissa tunnissa enemmän kuin monessa kuukaudessa aiemmin, kun hän antautui Raamattua lukemaan ja tutkimaan Pyhän Hengen opastuksella.

Rukoilen itselleni uutta voimaa Pyhältä Hengeltä lukea Raamattua. Olen laiska ja veltto sen suhteen nykyisin, vaikka sitä luenkin.

Hyvää yötä, Jeesus myötä, arvoisa lukijani. Huomisen laskiaisen myötä laskeudumme paastonaikaan ja käymme kohti pääsiäistä.