01.03.2011 - Karusellissa ollaan, ylös ja alas!

Kaunis paiste, keväinen sää!

Löytyihän sille Arin ruokapullolle paikka kirjastossa. Päiväruokaa ei ollut vielä laitettu klo 14, joten oli sen aika. Ari halusi välittömästi kirjastoon, kun menin hänen luokseen, ruuan otimme mukaan. En halunnut retuuttaa pullotelinettä mukana. Kyllä minä sen saan jonnekin roikkumaan, arvelin.

Niin tein. Nostin kirjahyllyn lautaa ja laitoin narun rautatappiin kiinni. Aloin seurustella, kahvitella, kutoa ja rukoilla Arin kanssa, sekä lukaisin päivän lehden.

Reilun tunnin istuskeltuamme Ari alkoi hengittää rohisemalla. Etkös saa yskittyä, kysäisin. Ari ilmaisi, ettei saa. En vielä silloinkaan ajatellut lämmönnousua, mutta kun menimme osastolle, hän alkoi elluilla kanan tapaan, joten mittari kainaloon, tulokseksi 37,4.

Ari sai lääkettä, kävelin välillä kotiin pitsaa tekemään, Petri tuli syömään ja Terokin oli kotona. Tero hoiti pyykkituvan, omat ja minun pyykkini.

Illalla lähdin takaisin sairaalaan. Lämpö oli 38,1. Kylmää pyyhettä otsalle, kirjaa kuuntelimme, rukoilin, kudoin. Puoli yhdeksältä lähdin kotiin, lämpö oli laskusuunnassa. Rukous Arin puolesta hänen kanssaan.

Aamupäivällä sain vieraan kaukaa, hän tuli hakemaan kirjani kaupungissa poiketessaan. Rukoilimme, rohkaisimme toisiamme. Hän oli sisar naapuriseurakunnasta.

Pari puhelua sain, rukoilimme. Laitoin pari viestiä, sain vastauksia. Jumalan johdatus oli mukana kaikessa tuossa ihmeteltävällä tavalla.

Olen kutonut kai liikaa. Oikea käsivarteni on kunnolla kipeä. Tero meni saunaan, sitten minun vuoroni. Otanpa kunnon löylyt saunahattu päässäni. Kylmä suihku lopuksi, paljain jaloin kipaisen saunaan ja pois sieltä. Voitelen käsivarteni kunnon tropeilla.

Aamulla varhain lähden Nevadan suuntaan. Hurautan Kaustisen kautta, ystävää tapaamaan, rukoilemaan, kohtaamaan pitkästä aikaa. Jos Jumala suo, ja pääsen lähtemään.

Fannin päivä huomenna, äitini nimipäivä, jota ei ole koskaan vietetty, kun ei nimeä ole ollut kalenterissa. Nyt on ja me vietämme sitä.

Tapaan ystäväni jalkahoitajan reissullani. Tilasin häneltä jalkahoidon, toinen kerta elämässäni. Ensimmäisen kerran jalkani saivat hoitoa Virossa vuosia sitten. Kiva tavata häntä.

Monta muutakin ajatusta on mielessäni, mutta aika näyttää, mikä toteutuu. Ei parissa päivässä mahdottomia ehdi. Niinhän sitä luulisi.

Lopettelen, enkä enää tänään kudo. Sen sijaan luen uutta, lainaamaani kirjaa. Sattui olemaan silmän korkeudella, kun istuimme siellä kirjastossa Arin kanssa ja vaikutti mielenkiintoiselta.

Ole siunattu, arvoisa lukijani!