21.02.2011 - Hyvän päivän ilta!

Pakkasta sopivasti, aurinkoa riittävästi.

Ystäväni Aulikin kanssa aloitimme päivämme rukoilemalla yhdessä. Sen jälkeen ylitin itseni, ihan salaa. Olin lukenut facebookista, että Hellevi P. on putsannut kristallilamppunsa lasi lasilta joitakin viikkoja sitten.

Siitä lähtien minua on kalvanut ajatus: Minä en ole tehnyt moista työtä koskaan! Etten nujertuisi saamattomuuteeni kristallilamppuni suhteen, kapusin tuolille ja tiskiainevedellä puhdistin lamppuni pölystä. En tietenkään joka lasinpalaa, mutta enimmät, suurin piirtein. Olen sangen tyytyväinen.

Eivätkä urotyöni siihen päättyneet. Kylpyhuoneessä käydessäni lorautin vettä ämpäriin, kloriittia sekaan ja hetken kuluttua jynssäsin suihkukopin kaakeleita. Jossain vaiheessa tajusin, ettei vessassa ole edes valoja. En tosin heiluttanut rättiä säkkipimeässä, vaan ovi oli auki. Säästöä, säästöä.

Valotkin sytytin, kun päätin pyyhkäistä seinät ja katon myös. Kyse on kynnenkokoisesta kopperosta, joten mistään suunnattomasta rehkimisestä en voi puhua, vaikka miten suurentelisin asiaa.

Lattiakin oli pestävä ja matonpala pujahutettava kuistin kaiteen reunan toisella puolella. Alunperin olin kuvitellut tyhjentäväni koko vessan siivouksen ajaksi, mutta se olisi ollut ajanhukkaa. Teoriassa kuitenkin tyhjensin huoneen, mitä sitä suotta toista kertaa tekemään.

Viime yönä olin hereillä, kun yskitti niin. Luin Raamattua, kun en saanut nukutuksi. Siitä en ole varma, minkä verran sisäistin lukemaani, mutta eipä Kandaken hoviherrakaan paljon tajunnut ensi alkuun.

Pyhä Henki alkoi kuitenkin ohjata hoviherraa, kun hän uskoi lukemansa Sanan ja sai kasteen. Ilman Pyhää Henkeä Sana ei aukea. Muistan, että Raamatusta nousi vain tuomio eteeni, kun muinoin sitä luin, enkä mitään ymmärtänyt. En ollut silloin vielä uskossa. Suurin lahja, mitä kukaan meistä voi saada, on uskon lahja. Sitä ei anneta ansiosta tai ihmisen hyvyyden tähden,vaan se on Jumalan lahja. Tuota lahjaa jokainen voi pyytää, ja anovalle annetaan, lupaa Sana.

Itellan auto kurvasi pihaan ja toi laatikollisen kirjojani jälleen. Olin tilannut saman määrän kuin monesti ennenkin, mutta nyt paino ylitti 10 kiloa, ja kirjat maksoivat 10 euroa enemmän! Harmitti kunnolla.

Pakkaaja oli laittanut kirjat paksumpaan pahvilaatikkoon, se lienee selitys. Ensi kerralla tilaan yhden kirjan vähemmän. Valitin asiasta ilmaisen kirjan toivossa, mutta heruttelu oli turhaa.

Teen siis kuten eilen kirkossa opin: annan sen kympin Jeesukselle. Jos hän olisi sitä pyytänyt, olisin antanut ilomielin, mutta kun se "otettiin" minulta, niin oitis koen itseäni riistetyn. Mutta nytpä saan laittaa opetuksen käytäntöön, eikä riisto tunnu enää miltään. Kaikki mitä minulla on, on Hänen, joten naurettavaa tässä on vikistä.

Chamberskin sanoo päivän tekstin lopussa tänään:
"Kun olemme luovuttaneet itsemme Jumalalle, Hän toimii kauttamme kaiken aikaa." -Parhaani Hänelle. On turvallista muistaa ja tietää tuo.

Menin Arin luo puoli kahden maissa. Ari nukkui. Vain aamuruoka oli mennyt, sen jälkeen jostain syystä vesi ja klo 13:n ruoka olivat laittamatta. Tunsin itseni tarpeelliseksi, kuten aina Arin luona. Hoitajat tulivat kyllä pian kierrokselle ja laittoivat Arin vasemmalle kyljelle sänkyyn.

Siitä Ari ei tykkää. Hän ei saa kunnolla hengitetyksi, joten en minäkään haluaisi olla sellaisessa asennossa. Kuitenkin on välttämätöntä makuuhaavojen välttämiseksi vaihdella Arin asentoa.

Ari aloitti yskimisen ja sitä jatkui varmaan tunnin. Melkein koko ajan heiluin imu kourassa. Yskiminen ei tahtonut loppua ollenkaan. Käänsin Arin selälleen, pääpuoli koholla tietysti, mutta sittenkin hän yski ja yski.

Puoli neljältä ruoka oli tippunut Arin mahaan, ja pyysin hoitajan kaveriksi. Laitoimme Arin tuoliin. Rukoilin Arin puolesta ennen kuin lähdimme alakertaan. Ei minulla minkäänlaista paniikkia ollut, mutta ajattelin, että ikävä, jos Arin pitää väsyttää itsensä yskimisellä. Arin osaston aulaan on tehty muovikoppero, jossa puhalluslaitteet kuivattavat vesivahinkoa. Jatkuva vonkuminen ja hurina vallitsee siis siellä. Ei tee mieli siinä istuskella.

Olimme kirjastossa viiteen asti. Minä luin ja kudoin. Ari yski jonkin verran, mutta ei mahdottomasti. Istuma-asento sittenkin lopetti yskimispuuskat.

Laitoin Arille pitkästä aikaa silmätippoja. Samalla tajusin, että Arin silmät ovat olleet pitkän aikaa hyvässä kunnossa. Syyspuolella kostuttavia tippoja piti laittaa jatkuvasti, silmät vuotivat ja olivat punaiset alvariinsa.

Viiden aikana laitoin Arin vuoteeseen. Vaihdoin kaikki laput ja liput, mitä vaihtaa piti, ja Ari jäi tyytyväisenä makailemaan. Tv7:n jätin auki, sillä Ari halusi niin, kun kerroin Suonton ohjelman tulevan tänä iltana. Ari taisi nukahtaa. Joka tapauksessa hän näytti voivat paremmin lähtiessäni kuin mennessäni. Siitä minulla on hyvä mieli.

Kirjoitin aamulla eilisen saarnan opetuksen Kirjoituksiini. Voit lukea sen sieltä, jos haluat. Toivotan mukavaa iltaa, arvoisa lukijani. Minä taidan kävellä läheiseen kauppaan hypistelemään lankoja, kuinkas muuten.