Kategoriat: Muu kirjoitus
Luther-Säätiön messu 20.2.
Onko röyhkeää, että Pietari kysyy Jeesukselta:
"Mitä me siitä saamme, että olemme seuranneet sinua?"
Jeesus ei moiti Pietaria, vaan vastaa, että saatte satakertaisesti takaisin siitä, mistä olette luopuneet.
Eli kysymys oli oikeutettu.
Jos orja kysyisi isännältään, mitä saan tästä kaikesta, hän olisi röyhkeä. Mutta kun lapsi kysyy Isältään, mitä minä saan, se on oikeutettu kysymys.
Mekin saamme oikeutetusti kysyä: mitä minä saan tästä, Isä, mikä on minun osuuteni?
Jumalalle on mieluisempaa, että me kysymme: mitä minä saan tästä, kuin että sanomme, että haluamme palvella häntä. Isä täyttää ensin lapsen tarpeet, sitten vasta hän lähettää tämän palvelemaan.
Luther-Säätiön saarnaopetus on Isän puhetta lapselle. Pappi avaa Raamatun tekstiä lukijalle niin, että tämä saa ruokaa. Kuulija saa ravintoa hengelleen, sielulleen ja ruumiilleen sekä saarnaopetuksen kautta, Sanan kautta, jota kuunnellaan aina seisaallaan, kuten ennen vanhaan luterilaisessa jumalanpalveluksessa tehtiin. Sen jälkeen ruumiimme ravitaan ehtoollisen kautta. Ilo syntien anteeksiantamisesta ja saamisesta loistaa Paimenen kasvoilta. Sama ilo välittyy kuulijallekin.
Markus Pöyry selitti, että on väärän- ja oikeanlaista luopumista Jeesuksen nimen tähden.
Vääränlaista luopumista on esimerkiksi:
- jätämme lapset ilman vanhempien hoivaa, jos olemme iltakaudet evankeliumin työssä
- Jumala vihaa hylkäämistä. Emme saa hylätä puolisoa tai lapsia evankeliumin tähden. Se ei ole Raamatun mukaista, vaikka sitten tekisimme Jumalan valtakunnan työtä.
Oikeanlaista ja myönteistä luopumista on:
- Jätämme lapsemme Jeesukselle. Kaikki murheeemme heistä. Rukoilemme kyllä heidän puolestaan, mutta ojennamme murhelistamme Jeesukselle, ja hän allekirjoittaa sen verellään vakuuttaen: minä vastaan näistä!
- Jätämme muutkin sukulaisemme ja vaikeat asiamme Jeesukselle. Koko listan. Hän allekirjoittaa senkin verellään: minä vastaan näistä. Ole sinä vapaa!
- Vaikeaa mutta tarpeellista luovuttamista on sekin, että annamme hyvät työmme ja tekomme, ansiomme Jeesukselle. Pelastuksemmekin on hänen tekonsa, ei meidän. Hyvät tekomme ovat hänen tekojaan, eivät meidän. Älkäämme pitäkö niistä kiinni, vaan antakaamme kunnia Jeesukselle niistä.
- Kun kohtaamme sairautta, meidät ryöstetään, menetämme terveytemme. Voimme kuvitella, että Jeesus tulee luoksemme ja pyytää: voisitko antaa terveytesi, omaisuutesi, minun tähteni, minulle! Emme katkeroidu, jos voimme antaa tuon kaiken Jeesukselle
Vaikeaa. kärsimystä tuottavaa luopumista on juuri edellä mainittu, jos ajattelemme, että joku ihminen, roisto, on vienyt meiltä varamme tai aiheuttanut meille sairautemme. Antakaamme Jeeukselle nämäkin! Luovuttakaamme kaikki hänelle. Hän on maksanut meistä hinnan. Me saamme elää vapaina, kun emme kanna taakkoja, jotka ovat meille liian raskaita.
Tulee mieleeni Raamatun kohta:
"Jos Poika tekee teidät vapaiksi, niin te tulette totisesti vapaiksi. Orja ei pysy talossä iäti, mutta Poika pysyy iäti."