20.02.2011 - Lepopäivä ja lumisadetta

Pakkasta, pilvistä, lumisadetta, vähän kirkastuvaa.

En ehtinyt kirkkoon, nukuin melkein kymmeneen. Kuuntelin radiosta jumalanpalveluksen, ja Jukka Niemen saarna oli hyvä. Päivän aihe on Ansaitsematon armo, ja kuten Jukka sanoi, etusana on turha, koska muunlaista armoa ei olekaan. Armon olemus on sellainen, että sitä ei voida ansaita.

Mieli meinaa painua, kun en ole kunnossa. Ei puhettakaan, että lähtisin kävelylenkille, jota mieleni kaipaisi. Yskin muutenkin. Höyrytän ja suolakurlutan kaiken aikaa, että räkähissi toimisi, mutta sittenkin saan turskuttaa alati.

Aloitin lukea uudestaan A.W,Tozerin Jumala ei ole vaiti -kirjaa. Kerron parin ensimmäisen kappaleen pääkohdat.

JUMALA PUHUU HUOLESTUNEELLE IHMISELLE, sanoo Tozer. Raamatun kirjoittivat ihmiset kyynelsilmin ja se avautuu vain niille, jotka ovat samassa mielentilassa. Joka lukee sitä kuin aikamme tutkijat ja viisaat, ei saa siitä irti sitä, mikä sen sanoma on.

Raamatun tehtävä on valmistaa meitä hengellisesti ja moraalisesti tulevaan aikaan eikä suinkaan etsimään aikatauluja tuleville tapahtumille, Tozer kirjoittaa.

Suunnatonta vahinkoa on tapahtunut sairaiden puolesta rukoilemisen alueella. Spurgeon on rukouksillaan nostanut sairaita enemmän aikoinaan kuin Lontoon lääkärit. Rukolijan on asetuttuva sairaan asemaan eikä suinkaan tehtävä sillä bisnestä. Monet nykyparantajat asuvat isoilla tiluksilla, Jeesus-parantajalla ei ollut edes paikkaa, mihin päänsä kallistaisi.

Luterilaisuuden kaavamaisuuden Tozer näkee kauniina, sillä se on muotoutunut satojen vuosien kuluessa. Vastaavasti vapaiden suuntien vapaus ei useinkaan ole mitään vapautta, hän opettaa.

"Teoriassa Pyhä Henki toimii vapaasti sellaisessa kokouksessa, jota ei ole etukäteen valmisteltu. Se olisi totta, jos kaikki palvojat olisivat vilpittömiä ja Hengen täyttämiä. Mutta kokouksistamme puuttuu enimmäkseen sekä järjestys että Henki. Rukouskin on pientä vaihtelua lukuunottamatta hyvin rutiininomaista. Samoja asioita jauhetaan viikosta toiseen. Laulutkin, joita ei alun alkaenkaan ole ollut monta, ovat jo kauan sitten menettäneet merkityksensä mielettömän toiston takia." s.11.

Vielä Tozer jatkaa: "Koko kristittyjen suku kaipaa kipeästi katumuksen, nöyryyden ja kyynelten ajan paluuta. Saakoon Jumala lähettää sen pian."

JUMALA EI OLE VAITI, on Tozerin kirjan toinen luku.

Jumala yrittää alati puhutella ihmisiä, jotka kykenevät ottamaan vastaan hänen ajatuksiaan.

Tozer kertoo, että on olemassa kaksi eri näkökantaa, jotka ovat siinä mielessä samanlaisia, että molemmat ovat väärässä. Ne siis koskevat aihetta, puhuuko Jumala ja miten hän puhuu.

Toinen koulukunta opettaa, että Jumala on sanonut sanansa Raamatussa. Seuraavan kerran hän puhuu, kun hän kokoaa ihmiset eteensä tuomiolle. Tässä välissä teologien tulee selittää kykynsä mukaan Raamattua ihmisille. Suurin osa evankelisista kristityistä on hiukan vaihdellen tällä kannalla. Joka tapauksessa Jumala on kohtalaisen ääneti, ja meidät on jätetty järkemme varaan.

"Mutta siunattu tosiasia on, että Jumala ei ole mykkä eikä ole koskaan ollutkaan. Hän puhuu jatkuvasti universumissaan. Kirjoitettu sana on tehokas yksistään siksi, että elävä Sana puhuu taivaassa ja elävä Ääni kuuluu maan päällä." s.13.

Tozer vakuuttaa, että on kauhea erehdys, jos kuvittelemme, että Kristuksen hylkääminen on ainoa kuoleman synti, ja että jos evankeliumia ei ole julistettu jollekin maanosalle, nämä ihmiset eivät ole vastuussa synnistä. "Totinen valkeus, joka valistaa jokaisen ihmisen, oli tulossa maailmaan."
Syntinen itse hylkää itsensä syntiinsä ja sulkee hänet Jumalan anteeksiannon ulkopuolelle, kun hän tekee syntiä valkeutta vastaan, sanoo Tozer.

Raamattu on Jumalan kirjallinen mielenilmaus, ja Jumala puhuu koko ajan myös maailmassa sitä samaa sanomaa kuin Sanassaan.

Toinen väärä käsitys, liberaalien omaksuma, opettaa, että ei ole olemassa mitään ehdotonta Jumalan sanaa, vaan Jumala puhuu koko ajan lisää eli antaa lisäilmoitusta. Runoilijat, fanaatikot, filosofit ja ties ketkä voivat välittää tuota tietoa Jumalalta ja Jumalasta. Uusia totuuksia ilmaantuu jatkuvalla syötöllä.

"Yksi asia on varma", kirjoittaa Tozer, "Jokainen, joka kieltää Raamatun ilmoituksen lopullisuuden ja jonka mielestä jatkuvalla ilmoituksella on sama arvovalta kuin Pyhillä kirjoituksilla, on sulkenut itsensä kristityn nimen ulkopuolelle. Hän ei yksinkertaisesti ole kristitty sanan raamatullisessa ja historiallisessa merkityksessä." s.14.

Raamatun sanan ja sen välillä, mitä Pyhä Henki puhuu jatkuvasti ajassamme, ei ole mitään ristiriitaa. Pyhät miehet tallensivat aikoinaan sanat, jotka Jumalan mielestä olivat tarpeen. Tozer korostaa sitä, että ellei maailmassa ja ihmisten sydämessä kaikuisi tänäkin päivänä sama ilmoitus kuin mitä voimme lukea Raamatusta, ei myöskään Raamatun sanalla olisi merkitystä. Mutta nyt sen sijaan Pyhä Henki puhuu samaa Jumalan omille, mitä hänen Sanansakin tekee.

Tuossa siis Tozerin puhetta. Vakavaa ja selkeää opetusta.

Lähden Arin luo. Menemme Luther Säätiön messuun, joka pidetään tänäänkin Adventtikirkolla Asemakatu 22:ssa klo 17. Jos Jumala suo, ja Ari on kunnossa, me menemme odottaen, mitä Jumala meille puhuu sanansa kautta ja kuinka hän meitä virvoittaa ehtoollisessaan.

Jumalan siunausta sinulle, arvoisa lukijani!