14.02.2011 - Hyvää ystävänpäiväniltaa, arvoisat lukijani!

Kovaa pakkasta, aurinkoa myös.

Menopäivä. Tänään ampaisin jo kahdeksalta Viranomaisen puheille. Sen jälkeen Arin luo. En ollut siellä kauan, mutta rukoilimme ja pyysin esirukousta iltaa varten häneltä. Kuuntelimme Raamattua, ja sitä Ari jäi kuuntelemaan, kun lähdin.

Samoilla bensoilla kurvasin postiin. Kirjoja tilaajalle, kuvia tyttärelle skannattavaksi kirjan julkaisutilaisuutta varten.

Postin edessä meinasi käydä kuin entiselle miehelle. Autoni lähti liukumaan omin lupinsa taakse päin toista autoa kohti! Se vaan liukui, minä ulkopuolella ja ovi jo lukossa.

Yhtäkkiä tuon toisen auton kuljettaja seisoikin tyyräämässä autoani, niin ettei se päässyt törmäämään hänen autoonsa. Sain viimein oven auki ja käsijarrun päälle. Siihen tyssäsi hyvä törmäyksen alku.

Takana olevan auton kuski oli nainen, ja kiittelin kovasti häntä. Hymyillen vielä vilkuttelimme toisillemme, kun minä kapusin portaita postiin ja hän ajeli tiehensä. Kaikkea sitä tekevälle voi sattua.

Kävin kotona kiekan ja lähdin kirjastoon. Vein julisteeni asetettaviksi esille loppuviikosta. Löysin pari kivan tuntuista kirjaa, mutta kirjastokortti olikin autossa. Lopulta se olikin suorastaan kotona asti, joten jouduin hakemaan kukkaroni kotoa ja uudestaan kirjastoon ja kauppaan. Naurettavaa pelleilyä ja rellestämistä ympäriinsä.

Hädin tuskin ehdin ystävääni Elisabethia tapaamaan pitsapaikkaan. Emme olleet pitkään aikaan tavanneet, joten oli ilo nähdä. Otin peruspitsan, koska en maista kuitenkaan paljon mitään, mutta valkosipulia paljon päälle. Päätin ajaa räät mäkeen valkosipulin avulla. Vielä se ei ole tehonnut.

Soitin opettajalleni Nivalaan. Hän sanoi lähettäneensä minulle postia kirjastani, laajemman version kuin se, mikä lehdessä oli. Hänen lehtiarvostelunsa tulee osittain myös kustantajan sivulle nettiin. Meillä oli hyvä keskustelu puhelimessa.

Viideksi suuntasin punaisen autoni nokan Metsäkallioon. Perhepyhäkoulu. Lapsia oli kymmenkunta, äitejä puolikymmentä, pappikin paikalla. Pidimme yhteistuumin mukavan illan. Lopuksi oli tarjoilua.

Nuorten naisten piiri oli kutsunut minut keskustelemaan kirjaani koskien. Oli ihana, kun he lopuksi omasta aloitteestaan halusivat siunata minut Herran siunauksella. Se tuntui oikein hyvältä. Moni halusi ostaa kirjani.

Kun tulin kotiin, Tero hyppäsi vuorostaan autoon, ja lähti veljelleen kylään. Teron tarvitsee mennä vasta huomenna Keuruulle.

Aamulla minun oli mentävä polvilleni ja pyydettävä Jumalan siunausta päivän toimilleni. Kiitos Jumalalle, että hän on ollut kanssani koko päivän, vaikka olen sähläillytkin välillä. On turvallista luottaa hyvän Jumalan johdatukseen. Rukoukset kuullaan ja niihin vastataan.

Virsikirjassa on joitakin säkeitä ystävyyteen liittyen:
"On suurta lahjaa ystävyys
ja seura rakkaitteni.
Ja Herran hyvyys, läheisyys
uudistaa nuoruuteni.
Suo, Herra, minun oppia
myös uutta sukupolvea
viisaasti ymmärtämään."
vk 530:3

"Kiitos, Herra, ilon teistä, matkan kauneudesta.
Kiitos surun kyyneleistä, ystävien seurasta.
Kiitos, Herra, toivosta, katkerasta tuskasta." vk 531:2

"Kun ystävien seurassa viihdymme vapaahetkin,
niin valollasi kirkasta puuhamme hupaisetkin.
Käy vierellämme, näytä tie, maailma ettei harhaan vie
ja tahraa sieluamme." vk 543:4

Nuku hyvin, ja Jeesus kanssasi, arvoisa lukijani!