11.02.2011 - Ystäväpäivä!

Kovasti pakkasta, en ollut ulkona muuta kuin autoon mennessä ja palatessa.

Tein pitsaa, kun ystäviä Runottarenpolulta sekä Metsänneidonkujalta oli tulossa Kyyhkytuvalle kirjailijatapaamiseen. Vaikka ei täällä muita ollut kuin me kolme.

Siinä vaiheessa, kun vieraiden piti olla pian meillä, minulle tuli kova vimma saada valokuvia, enkä siis ollut kotona, kun vieraani saapuivat. Jätin oven auki, että ystävät saavat kömpiä sisälle ulkoa palelemasta.

Onhan nyt noloa kököttää valokuvauksessa, kun ensin itse kutsuu vieraita, mutta sain oikein kutsun mennä valokuvauttamaan. Seisoin valokuvassa kita ammollaan, niin että poskiontelot varmasti näkyivät, ja toiseen kuvaan pääsivät keuhkoni.

Suurin osa ajasta meni kuvan ottamisen odotteluun, niin että hermoni olivat jo riekaleina ennen kuvausta. Onneksi niitä ei kuvattu. Syöksyin kuin kiitäjä kotiin välittömästi valokuvien jälkeen.

Tai kai niitä röntgenkuviksi oikeasti sanotaan.

Eilinen yskä muuttui törkeäksi oloksi poskionteloissani yön jälkeen, mutta antibioottia herui vasta kuvanoton jälkeen. Odotin iltaan, jos oloni tokenisi, mutta tapahtui päinvastoin. Kävin apteekissa äskettäin.

Vieraani istuivat tyytyväisinä tuvassa, kun emäntä porhalsi sisään. Pääsimme vihdoin syömään ja kahvia juomaan. Rukoilimme keskustelujemme lomassa, eikä aikaakaan, kun vieraiden täytyi lähteä jo omille kotitanhuvilleen.

Ei kovin runosuoneni pulppuile, mutta niistämistä ja yskimistä harrastelen senkin edestä.

Toivotan hyvää illan jatkoa, arvoisa lukijani, ja häivyn sohvalle jatkamaan yskimistäni. Kiitos, jos huokaiset puolestani, että tokenisin kuntoon.