26.01.2011 - Hauska päivä!

Pakkasta oli, mikäli ymmärsin säätilan oikein.

Kutkuttavan mukavia juttuja sattui tänään! Lähdin viemään kirjaa liikenaiselle, joka sanoi aikoinaan, että tulet sitten myymään ensimmäisen kirjan minulle. Kaupat syntyivät!

Rouva on luonteeltaan ylen rohkaiseva, innostava ja iloinen. Sanoin, että tulen taas asioimaan, kun seuraava kirja on siinä mallissa, että minulla tulee asiaa hänen kauppaansa. "Voi, veikkonen, tule muuten vaan. Tule, niin voidaan juoda yhdessä kahvit ja jutella!" Taidanpa mennäkin lähiviikkoina käymään. Kysäisemään, mitä hän kirjastani piti, sillä hän aikoi ruveta sitä heti lukemaan.

Ensimmäisen palautteen sainkin jo. Henkilö, joka sanoi lukevansa yleensä vain vähän, laittoi viestin, että kirja oli helppolukuinen hänenlaiselleenkin, joka ei lue paljoa. Se oli mukava kuulla, sillä kirjan on tarkoitus rohkaista. Uupunut, masentunut ja alavireinen ihminen ei jaksa lukea vaikeaa tekstiä, jota pitää tuntosarvet pitkällä tutkailla, mitähän tässä nyt tarkoitetaan.

Oli tärkeää, että minulla oli oikolukija, jonka kanssa luimme kirjaa etu- ja takaperin moneen kertaan. Alkuvaiheessa siihen tuli kömmähdys eräässä kohden. Kirjoitin miehestä, joka tuli uskoon, mutta on nyt kuollut. Sen jälkeen kirjoitin, että olemme siitä tosi iloisia.

Kamalaa! Tarkoitus oli tietysti viitata siihen, että mies oli tullut uskoon ja on nyt taivaassa, ja siitä me oikeasti iloittiin.

Tottahan siellä on moneen kertaan joitakin juttuja, ja harmikseni huomasin vieläkin kirjoitusvirheitä. Mutta en usko, että sellainen kompastuu niihin, joka haluaa etsii kirjan syvintä ideaa. Minähän olen vain pahainen viestintuoja. Viesti on tärkein, se, kenen avulla elämämme on pysynyt raiteillaan, ja kuka on antanut meille toivon. Se tieto on ihmiselle tärkeä! Minun vajavaisuuteni on ilmeinen, joten siihen ei kannata energiaa tuhlata.

Arin kanssa menimme sairaalan kirjastoon, ala-aulaan, sillä Annuli oli luvannut tulla hakemaan sieltä yhden kirjoistani viemisiksi. Otin kolme kirjaa mukaani, kun hyppäsimme hissiin Arin kanssa.

Kesken matkan hissi pysähtyi, kun joku halusi tulla kyytiin ison tavaralastin kanssa. Sehän oli eräs tuttavani! Hän oli sanonut olevansa kirjastani kiinnostunut. Teimme kaupat hissin ovella, me jatkoimme matkaa alas ja hän jäi odottamaan hissin paluuta. Meitä nauratti Arin kanssa, tilanne oli niin hassunkurinen.

Arilla taisi olla liisterivarastojen tyhjennyspäivä tänään(kin). Puoli pakettia nenäliinoja kului, kun hän istui tuolissaan reilun tunnin. Jospa kaivon pohjalta nousisivat kaikki saostumat yskähissillä ylös?

Olen tyytyväinen, että Ari kykenee yskimään pontevasti nykyisin. Hän voisi osallistua vaikka kilpailuihin:
- kuka yskii äänekkäimmin ja pisimpään?
Lisäksi toinen varma voitto tulisi sarjassa:
- kuka pystyy työntämään ilmaa ulos keuhkoista monta minuuttia yhtä soittoa?
Ari pystyy siihen niin kauan, että epäilen välillä, miten kauan ilmaa riittää hänen sisäkalustoissaan.

Olin kuvankäsittelykurssilla tänä iltana jälleen. Lähdin puolivälissä pois. Koneeni temppuili. Opettajakaan ei saanut sitä toimimaan, joten kyllästyin. Menen ensi kerralla taas. Minua väsyttikin niin, että olin suorastaan lamaantunut kuin laama. Pakko lisätä tuo vertaus, kun se sopii niin hyvin.

Sitä paitsi minusta tuntuu, etten opi siellä mitään. Aikoinaan olimme Arin kanssa MS-yhdistyksemme joulujuhlassa. Ari oli erityisen kepulissa kunnossa silloin jo. Siinä vaiheessa, kun hän kysyi: "Ketä nämä on, joiden kanssa me ollaan täällä", arvelin, että tämän lajin pippalot saavat riittää.

Ehkä minun olisi ymmärrettävä samoin picasa-kurssini suhteen. En tajua mitään. Eikä asiaa auta, etteivät ne muutkaan puhumansa mukaan tajua. Puolipökertyneenä kävin ostamassa maitokaupasta nakkipaketin palatessani, makasin sohvalla kynttilänvalossa ja söin nakkeja. Nautin hiljaisuudesta ja kiitin Jumalaa levosta, ilosta ja yksinolosta.

Huomenna olisi pirskeet tulossa, keskellä päivää. Mutta kerron niistä myöhemmin.

Hyvää yötä, arvoisa lukijani!
jk. Odotan, että toinen kirjatilaukseni saapuisi ensi viikolla.