25.01.2011 - Kirjoja tuli, Kusti polki, posti kulki :)

Pakkasta. Kuskin ovi jäässä autossani. Pelkääjän puolellakin on onneksi ovi!

Ikimuistoinen hetki, kun kirjani saapuivat ovelleni. Rouva itse istui siellä, missä kuninkaatkin istuvat yksin, eikä hänellä ollut aavistustakaan, että kirjat tulevat tänään. Informaatiokatko! Onneksi ehdin sännätä ovelle, ennen kuin kirjalaatikko lähti takaisin Itellan kyydissä.

Pari tuntia aiemmin olin tutkaillut koneella ja ihmetellyt, miten kauan lähetys viipyy, sillä se ei ollut muka Suomessakaan. Seuraavassa hetkessä poika seisoo kuitenkin ovellani käsi ojossa. Ihmeelliset ovat näköjään muidenkin kuin Herran tiet!

Eilinen päivä oli tiivis, joten valvoin kolmeen, ennen kuin simahdin. En kuitenkaan repinyt verkkareitani, vaan luin Raamattua yöllä ja kudoin välillä. Aamulla kello herätti säälliseen aikaan.

Kävin juttelemassa uskovan Adjutantin kanssa asioistani. Ne ovat aika lailla valoisammalla mallilla kuin taannoin. Toivoni viriää ja elpyy, eikä se onneksi ole täysin sammunut, vaikka kesällä niin meinasi käydä. Elämä jatkuu! Olihan Jobillakin ihania asioita elämässään vielä sen jälkeen, kun kaikki näytti menetetyltä. Piti vain odottaa kärsivällisesti. Jumalan aika tuli, Hän ei petä.

En kuitenkaan odota kolmea tytärtä ja seitsemää poikaa, kuten Job sai, mutta hengelliset lapset olisivat suuri ilo. Ja miksei parvi lapsenlapsia pikku-Saran lisäksi.

Olin Arin luona autolla, sillä yskin kuin hevonen, jos kävelen, vaikka se olisi minulle mieluista. Siis ei yskiminen vaan käveleminen. Parempi nyt vaan olla hissukseen, jos suinkin kykenen. Arille yskiminen on jatkuva prosessi. Jos ei hän yski pitkin päivää, niin johan alkaa keuhkokuumeet taas kehittyä.

Tänään istuimme Arin kanssa osaston aulassa tapamme mukaan. Teimme pari, kolme keikkaa Arin huoneeseen imulaitteen luo, mutta kun sinne pääsimme, imettävät kamat olivat liuenneet jonnekin. Seuraavaksi tartuinkin taas nenäliinoihin ja aloitin kaivelupuuhat, ja tuloksellisen räkärumban jälkeen Ari nukkui rauhallisesti tuolissaan.

Rukoilimme tapamme mukaan rakkaittemme ja muidenkin tärkeiden asioiden puolesta. Lupasin Arille tulla taas huomenna, jos Herra suo.

Kirjat tulivat kahden maissa, kun olin lähdössä piakkoin sairaalaan. Pistin hösseliksi, että ehdin heittää postiinkin jonkun kirjan mennessäni.

Arin luota tultuani oli raamattupiiri, tälläkin kertaa muualla kuin meillä. Ilta oli siunattu, vakioporukka oli paikalla. Tulimme hoidetuiksi ja "ilo oli heillä suuri".

Saunaan vielä sorkkalöylyjä ottamaan ennen kuin ehdin kirjoittamaan!

Eilen aloin kutoa sukkia. Hetken kudottuani huomasin, että tähän kohtaan voisin tehdä peukalonreiän, ja niin sukista tulikin pitsilapaset! En näköjään pääse lapasista eroon. Kudotaan sitten, eiköhän noita maailmaan mahdu, vaikka loppuikäni kutoisin.

Kauniit värit ovat terapiaa ja tuovat iloa sydämeeni ja sieluuni. Kai minä jossain vaiheessa pääsen sukkiin asti, vaikka pipojen kutomisen takia ostin alun perin lankoja. Näin se on naisihminen häilyväinen, epävakaa ja rauhaton. Jaakob varoittaa kirjeessään:

"He ovat vedettömiä, tuulten ajeltavia pilviä, paljaita, syksyisiä puita, hedelmättömiä, kahdesti kuolleita, juurineen maasta reväistyjä,
rajuja meren aaltoja, jotka vaahtoavat omia häpeitään, harhailevia tähtiä, joille pimeyden synkeys ikuisiksi ajoiksi on varattu.

"Heistäkin Eenok, Aadamista seitsemäs, on ennustanut, sanoen: "Katso, Herra tulee tuhannen tuhansine pyhinensä
tuomitsemaan kaikkia ja rankaisemaan kaikkia jumalattomia kaikista heidän jumalattomista teoistansa, joita he jumalattomuudessaan ovat tehneet, ja kaikesta julkeasta, mitä nuo jumalattomat syntiset ovat häntä vastaan puhuneet"." Jaak 6.

Jaakob puhuu tietysti monta astetta vakavammassa sävyssä kuin minä tekstissäni. On siunattu asia, että me saamme niin kuin Pietari tulla Jeesuksen luo saamaan kaikki syntimme anteeksi. Pietari kielsi Jeesuksen, oikein sadatteli, ettei tunne sitä miestä. Kyllä Jeesus tietää, mitä tekoa me olemme. Ei Hän tomulta odota muuta, kuin että tämä tunnustaa, että Jeesus on kaiken jo tehnyt valmiiksi.

Siksipä tänäkin iltana saamme mennä iloiten nukkumaan puhtaalla omallatunnolla. Jeesuksen nimessä ja veressä me saamme uskoa syntimme anteeksi, arvoisa lukijani! Se on Raamatun sana, ja varmasti totta.