24.01.2011 - Huonekalujen raahauspäivä!

Keli muuttui vetiseksi. Autokin suli pitkästä aikaa.

Huonekaluni ovat jälleen päässeet uuteen järjestykseen. Eivät toki kaikki, vain toinen klaffipiironki, kommuutini (kaappi), yksi kirjahylly, penkkilaatikko, jonne olen tunkenut joulutavarani sekä kukkapöytä.

Muutaman viikon välein minun on näköjään ruvettava riehumaan huushollissani. Lisäksi leivoin leipiä, pesin pyykkiä ynnä siivosin. Sitten ihmettelin, miten niin väsyttää.

Pyhäkoulu oli ensi kertaa minulla tällä kuulla. Yhdeksän virkeää lapsosta kiiti paikalle äiteineen ja isineen. Meillä oli oikein somaa yhdessä. Lapset soittivat tuomillani kilistimillä ja kolistimilla ja itse rämpytin kitaraa ja koetin laulaa, vaikka vähän vaakkumista se oli.

Lisäksi lapset värittelivät, rukoilimme ja kerroin Jeesuksesta 12-vuotiaana temppelissä. Loppuvaiheessa huomasin, että unohdimme sytyttää kynttilän, mutta eipä se tunnelmaa haitannut. Lapset saivat merkit ja lähtivät kotiin. Neljä tyttöstä palasi jokainen erikseen sanomaan "Hei, hei, Paula!" Se tuntui mukavalta.

Tero lähti Keuruulle takaisin, eikä tulekaan muutamaan viikkoon lomille. Mutta kyllä minulla vauhtia piisaa ihan itseksenikin.

Näköjään en tänään kävellyt muuta kuin pitsalle. Michelin-mies tarjosi pitsan ruokatunnillaan, sillä olin häntä auttamassa muutossa jokin aika sitten. Se sopi kätevästi pyykin koneeseen heiton väliajalla. Sain jatkaa puuhiani heti palattuani, ja säästyin syömästä eilistä sipulikeittoa.

Arin luona en käynyt, sillä Tero kävi siellä. Soitin ja lähetin Arille terveisiä.

Ystävältäni sain viestin, että hänen läheinen ihmisensä oli kuollut. Saimme jakaa hänen kanssaan asiaa. Äidin kanssa olen soitellut ja tärkeitä asioita hänenkin kanssa pohdimme, kuten itse asiassa kaikissa puheluissa, joita on tänään tullut runsaasti. Virta loppui akusta välillä.

Kirjavankkureita odotin pää kierossa pitkin päivää, mutta eipä näkynyt. Miksi alan odottaa aina liian varhain? Siinä vaiheessa, kun tieto kirjojen lähettämisesti tulee, minun pitäisi ymmärtää, että kestää vielä monta päivää, ennen kuin paketti on ovella. Sen sijaan muutan postilaatikkoon tai pommitan postia kirjojeni pimittämisestä, vaikka kirjat eivät ole edes maassa vielä.

Syy huonekalujen siirtoon johtui kukista. Niiden pitää saada valoa ja siksi ne oli saatava ikkunan viereen. Koska ikkunat ovat matalalla, verhoja en voi pitää auki, ellen halua seisoa estradilla koko aikaa, ja minä en halua.

Jahka ennätän ja saan ison remmin päälle, kuten kotonani sanottiin silloin, kun alettiin tosi toimiin, niin raivaan komeroitani ja kaappejani ja teen tilaa niin että tuntuu. Tavaraa on ihan liikaa. Ja sellaista, mitä en pakosta tarvitse. Pelastuskauppa on niille oikea osoite.

Taidan alkaa elpyä ihmismäiseen tilaan vähitellen. Mutta yritän vielä ottaa rauhallisesti, kuten lukija voi havaita tämän päivän puuhistani. Enhän siirtänyt kaikkia huonekalujani!

Käyn parin viikon päästä keuhkokuvassa. Jos silloin kaikki on kunnossa, menen heti avantoon. Siihen asti etenen puolivaloilla.

Puhtaat vuodevaatteet kutsuvat nukkumaan, tai ainakin lukemaan ja unta odottamaan.

Nuku hyvin, arvoisa lukijani!