17.01.2011 - Kirja-asia etenee huimasti, mutta möhläsin monta kertaa tänään!

Lähes nollakeli. Liukasta.

Möhölärimalli, sanoisi veljenpoikani, jos hän tietäisi tämän päivän touhuistani. Sitä se on ollut.

En ole moneen vuoteen vaihtanut kännykkäliittymääni vissistä syystä. Haistan hankaluuksia moisesta muutoksesta. Kun sitten myönnyin liittymän vaihtoon, huomasin, että oikeassa olin.

Keuhkokuumeisena ja muutenkin sairaana kannattaa tehdä kaikenlaisia siirtoja ja isohkoja päätöksiä. Varmaan olisin tilannut lehtiäkin, jos joku olisi ymmärtänyt tarjota, vaikka en tarvitse yhtään enempää, kuin mitä minulle jo tulee.

Nyt minulla ei ole tyrimisestäni johtuen minkäänlaista liittymää. Sähläsin ja söhläsin asiat niin, että kännykän kenttä näyttää rastia vaan. Kun viimein pääsin yhteyteen yhden operaattori-ihmisen kanssa, sain asiat onneksi järjestymään. Saatoin vain nauraa epäteknisyydelleni. Vai liekö se puhdasta tyhmyyttä.

Pari päivää olen umpiossa, kun minulla on vain tavallinen kotipuhelin ja netti. Kuinkahan tulen ollenkaan toimeen.

Aamulla soitin ja lauloin äidilleni. Hänellä on syntymäpäivä tänään, 76 vuotta. Olen kiitollinen äidistäni, joka on virkeä, elämänmyönteinen ja iloinen ihminen.

Aioin kävellä sairaalaan, kun sää oli leuto ja mukava. Sen huomion tein hammaslääkärireissullani, jossa hampaitani kuvattiin, krassattiin ja fluorattiin. Yli 50 euroa pulitan siitä hyvästä, mutta vuoden päästä vasta seuraava istunto, jos pysyn sovussa hampaitteni kanssa ja ne minun kanssani.

Vaikka ulkona olo tuntui virkistävän, sisälle tullessani olin kohtalaisen vaisu. Niinpä menin autolla sairaalaan. Ari halusi tuoliin, ja pyysin pari hoitajaa auttelemaan. Kuten sanottu: saan Arin yksinkin ylös vuoteesta, mutta pitkän päälle alan muuttua sitruunaiseksi, kun väsyn ja masennun hitaasti, mutta varmasti.

Pukemisessa jo saan kilmuilla ympäri sänkyä, jos olen yksin. Kyllähän se menee, kun olen kunnossa ja virkeä. Arin sänkyyn laitto on helpompaa, joten sen tein tänäänkin yksin. Ari alkoi nukkua, kun lähdin - niin hän antoi ymmärtää.

BoD:ista kerrottiin tänään seuraavaa:

"Olemme tehneet kirjastasi nyt digitaalisen painomallin ja lähettäneet
kirjatiedot Kirjavälityksen ja BTJ:n tietokantoihin ja kirjasi tulee noin
viikon sisällä myyntiin suurimpiin suomalaisiin verkkokirjakauppoihin ja
se on tilattavissa kaikista suomen kirjakaupoista sekä kirjastojen
tilattavissa. Kirjasi suositusmyyntihinta on tuo määräämäsi 18€."

Vaikka tuo 18£ on minun antamani hinta, kirjakaupoilla on Suomessa oikeus itse päättää hinnasta, minkä he kirjasta ottavat!

Toimitus onkin ehkä nopeampaa kuin aluksi luulin. Se on hyvä vain, sillä odottaminen on aika tuskallista minunlaiselleni hätähousulle.

Oloni on aika kummallinen näinä päivinä. En edes osaa sanoa, miltä tuntuu. Ihmeelliseltä, jännittävältä, odottavalta, vähän pelottavaltakin ehkä. Kenties olen aavistuksen verran kauhuissanikin. Mutta sanonta kuuluu:
"Kun pankki on jo ryöstetty, on sama ajaa päin punaista!"

Olen kutonut kuin heikkopäinen lapasia viimeisen viikon. En samoja, vaan aloitan aina uudet. Lukemiseen en pysty keskittymään. Kutoessani olen kuunnellut Uutta Testamenttia jo toiseen kertaan. Välillä kuuntelen Deitä. Joskus en kuuntele mitään, olen vain hiljaisuudessa.

Tero on tulossa lomille torstaina. Pari kiireistä viestiä olen saanut häneltä sen jälkeen, kun uudet alokkaat astuivat palvelukseen. Olen saanut sairastella ja potea omassa rauhassani. En osaa edes kertoa, miten kiitollinen olen kodistani. Tämä on minulle Rauhan Tyyssija, Kyyhkytupa, Omapesä.

Ehkäpä siirryn sohvan uumeniin, keitän teetä ja puoli kymmeneltä aion kuunnella Päivin pesulan. Paavo Rauskanen, opettaja ja kirjailija, on ollut kuukauden haastateltavana ohjelmassa. Hänellä on laajasti elämänkokemusta.

Voipa taas hyvin, arvoisa lukijani, ja olkoon mielesi iloinen ja tyytyväinen. Kaikki on jo valmista, saamme kulkea edellä valmistetuissa teoissa.