10.01.2011 - Kärsivällisyyskoulua!

Vetinen keli. Postilaatikolla olen käynyt kolmesti, joten ulkoilua on ollut runsaasti.

Minua on jymäytetty. Kirja ei tullut tänään. Ihmettelen, miten rauhallinen oikeasti olen. Lapasia olen kutonut sen sijaan aivan houreessa. Johonkin jännitys ja paine on purettava.

Pari kertaa ehdin käydä postilaatikolla, ystävä kävi kerran ja kolmannella kerralla minua tärppäsi. Sitä ennen tietysti seisoin kutimeni kanssa penkkilaatikon päällä ja tiirasin, näkyykö posteljoonin kengänjälkiä märässä lumessa vastapäisten talojen postilaatikoiden alla. En ole varma. Kaikenlaista jälkeä oli. Naurettavaa poukkoilua tuollainen. Hermostunut ihminen vain tekee noin.

Kun seisoin kolmannen kerran laatikolla, posteljooninainen oli tien toisella puolella. Ehdin jo huudella hänelle, mahtaako hän olla postia jaossa. Hänen liikkumisensa oli mielestäni yhtä nopeaa kuin täillä tervassa. Hätähousu olen, siitä ei pääse yli eikä ympäri.

Kun hän ojensi postini minulle, tähyilin toiveikkaana, eikö vielä olisi jotain kirjan tapaista, mutta ei, naapureille tuli tietysti läjäpäin kirjoja ja vaikka mitä. Minulle kaksi vaivaista virallista kirjettä ja mukava Nivala-lehti, mutta ei kirjaa.

Opin etsimään postin sivulta tietoja. Sain selville, että lähetys on tullut maahamme aamulla klo 8.08, mutta sen jälkeen Suomessa on alkanut etanoiminen. Mitään ei ole tapahtunut koko päivänä. Postipojan kanssa olin online-yhteydessä, ja kuulemma huomenna kirja tuodaan kotiin ennen klo 14, jos olen kotona. Arvaa vaan, olenko. Olen.

Koska olen loisinut vain sisällä(lukuunottamatta pyrähdyksiä talon päätyyn), kutonut, syönyt ja kuunnellut deitä, minun on reviteltävä laajat sepustukset yhdestä kirjapahaisesta, joka ei ole edes tullut. Mutta en voi mitään sille, enkä haluakaan, että olen hiukan jännittynyt ja minua kiinnostaa tietää, miltä se näyttää.

Koska lukemisestani ei ole tänäänkään tullut mitään, olen kutonut ja kuunnellut monta Raamattu-kasettia. Hyödyllistä ja aikani kuluu mukavasti. Illalla tunsin, että oloni paranee kohisten, mutta tänään olen ollut väsynyt; kylmä ja kuuma on ollut vuoronperään.

Rakkaat ystävät eivät ole minua unohtaneet. Eräs toi minulle rohkaisuevästä ovelle, toinen kävi jälleen postissa asioillani. Petri toi erään johdonpätkän tietokoneeseeni ja laittoi sen paikalleen. Nyt voisi olla pienen ulkolenkin paikka, että aivoni saavat happea. Postilaatikolla könyämisestä on jo aikaa.

Huomisiin, arvoisa lukijani! Nuku hyvin, ja ole siunattu.