30.12.2010 - Yksi muutto ennen vuoden vaihtumista.

Pakkanen hellittää.

Viime yön nukuin kiitollisella mielellä. Kuuntelin pikkuisen Saran äännähtelyä jossain vaiheessa yötä, ja vain kiitin Jumalaa. Mummolle lapsenlapsen itkukin on suloista, varsinkin kun vanhemmat ovat itse paikalla, ja mummo ei ole vastuussa hyssyttelystä.

Sara on mitä suloisin tytteli, syö mummon maukasta puukauhaa innoissaan lattialla pyöriessään. Ruokapöydässä toisten seurassa lapsosen aika kuluu hauskasti kivikovaa rinkeliä imeskellessä. Tänä iltana siitä vihdoin alkoi irrota hiukan palasiakin. Kuitenkin iltapuuron aikaan alkoi iloinen maiskutus kuulua syöttötuolissa istujalta, ja rinkeli unohtui.

Eilen pelasimme lautapeliä nuorten kanssa ja tänään on sama edessä. Mukavaa.

Olen kiitollinen, kun flunssani alkaa pakittaa. Teron yskänlääke on tehonnut, särkylääkkeet purreet ja rukoukset kuultu. Nyt yskimme vuorotellen koko porukka, mutta muuten olemme suunnilleen kunnossa.

Aamulla menin auttamaan Mitcheliä. Muuttamassa oli kymmenisen miestä ja minä. Tavarat siirtyivät pikaisesti uuteen, tilavaan kotiin. Pyyhin kaappeja, hyllyjä, lattioita ja muuta. Aika kului nopeasti, mutta vielä jäi runsaasti tekemistä, kun lähdin kotiin Jyrkin valmistamalle aterialle.

Nuoret kävivät Arin luona ja Petri tuli töiden jälkeen käymään. Itse en mennyt sairaalaan, kun tiesin, että Arin velikin käy siellä tänään. Menen huomenna, jos Herra suo ja olen kunnossa.

Näytin nuorillemme kolme kaunista diaesitystä. Itse tekemiäni. Syys-, loka- ja marraskuun luontokuvat! Olen tehnyt tekstit kuvien alle. Raamatunlauseita, virsien sanoja, satuja ja sepustuksia. Kaikkea sikinsokin. Sellaistahan elämäkin on.

Jyrkin neuvosta sain tekstitkin saman korkuisiksi kuvien alle. Tuntuu sangen mukavalta, kun opin uutta tietokoneen kanssa, enkä joudu kaikkia haivenia kiskomaan päästäni turhautumisen takia. Aikomukseni on kenties tunkea itseni jollekin tietokonekurssille kevään korvalla. Lisä oppi ei ojaan kaada.

Huomisaamuna Espoon perhe lähtee kotiinsa. Mummolle taitaa tulla pyykki-, siivous-, sairaala- ja leipomispäivä ikävän torjuntaan. Elämä soljuu arkisiin uomiinsa vähitellen, mutta vielä on pyhiä jäljellä.

Sunnuntain puheenvuoro kirkossa lähestyy. Rukoilla pitää, että saan sanottavaa. Herra sen tekee ja auttaa.

Vuoden lopputunteja on enää 26 suurin piirtein jäljellä. Toivotan siunausta niihin, arvoisa lukijani, ja kiitän ajasta, jota olet käyttänyt sivujani lukiessasi!