29.12.2010 - Lihassärkypäivä!

Talvisää, en sen paremmin osaa sanoa.

Nukuin hyvin, mutta päivän mittaan oloni on vaihdellut. Päätä ei jyskytä, mutta lihaksia jomottaa ja kolottaa.

Kävin Arin luona kuitenkin tunteroisen keinuttelemassa. Hän voi kohtalaisen hyvin onneksi. Rukoilimme, katsoimme seiskateeveetä. Sain rohkaisua ohjelmasta Israel Art. En nyt muista, mitä ohjelman nainen sanoi, mutta kyllä se tulee vielä mieleeni. Joka tapauksessa hänen sanansa vahvistivat tietäni eteenpäin.

Samoin Viron nuorista kertova ohjelma puhutteli. Nuori nainen sanoi: "Ilman Pyhää Henkeä uskoni Jumalaan ja Jeesuksen sovitustyöhön on vain uskontoa. Kun Pyhä Henki kirkastaa Kristuksen, syntyy suhde minun ja Jeesuksen välille." Tuohon tapaan hän jutteli.

Väinö Heikkilän kirjan sain luetuksi loppuun. Hän onkin Antin veli, jonka tiedän ja tunnen paremmin kuin tämän Väinön. Mutta kirja oli hyvä. Siinä oli jotain minun tilanteeseeni sopivaa, minua koskevaa:

"Uupumusta tulee kestämään jossain muodossa 10 vuotta. Minulle määrätään lääkkeitä, niitä vaihdellaan, mutta en koe saavani oikein apua. Toisinaan on parempi päivä ja jaksan osallistua toimintaa kirjapainossa, joka alkaakin menestyä entistä paremmin. Toisinaan työskentely siellä helpottaa oloani, toisinaan saan vain lisää taakkaa.

"Milloinkaan en ole sellaisessa kunnossa, etten jaksaisi työskennellä ja toimia. Ulospäin asia ei edes näy. Sisälläni on vain raskaiden vuosien uupumus." s. 200. "Sittenkin selvisimme" - Väinö Heikkilä.

Itse koen juuri samoin: ulospäin ei juuri näy, että minulla mikään olisi, mutta raskaiden vuosien uupumus painaa. Koko ajan voin myös toimia jotenkin, en ole lamaantunut täysin missään vaiheessa, kuten joillekin käy. Enkä tiedä, vaikka minullekin tapahtuisi niin, ellen anna itselleni lepoa.

Jyrkin perhe on tulossa pian tänne. Mukavaa! Toivon ja rukoilen, etteivät he saa viemisiksi kotiinsa tätä kamalaa flunssaa. Pesen käsiäni tiuhaan pöpöjen karkottamiseksi.

Minulla on lepo ja rauha, kun ajattelen, että kirjani on käsittelyssä nyt. Enää se ei roiku odottamassa, vaan kenties jo kuukauden päästä se kolahtaa postilaatikkooni. Todella jännittävää! Onko se yhtään sellainen kuin kuvittelen? Tietysti tiedän, millainen siitä on tarkoitus tulla, mutta sittenkin.

Huomisaamuna tarkoitukseni on pyyhältää auttamaan ystävääni Mitcheliä muuttosiivouksessa. Toivon sydämestäni olevani rätinheilutuskunnossa! Lupasin jo aikapäiviä sitten, että tulen apuun, joten en haluaisi jäädä pois tuosta ilosta. Huominen on tätä päivää viisaampi. Rukoilen, että toivun kuntoon.

Iloa ja lepoa sinulle, hyvä lukijani, tänään ja muinakin päivinä!