10.12.2010 - Arin luona tänään

Pakkasta oli, aurinkokin näkyi.

Tänään on tapahtunut mahdottomasti asioita. Olen silti istunut pari hetkeä keinussakin, mutta pyörryksissä olen viimeisen päälle.

Heräsin kuudelta, ja menin kurkistamaan, onko Tero kotona. Hän lähti Villen kanssa ajelulle illalla, eikä tullut siihen mennessä, kun menin nukkumaan. Sytytin valotkin pojan huoneeseen ja toljotin hänen sänkyään. Kesti kauan ennen kuin näin, että nukkuu hän vuoteessaan, pää näkyy peiton alta.

Varmaan viikon takainen Teron kolarissa olo säikäytti alitajuisesti, niin että otaksuin jotain tapahtuneen hänelle. Painelin takaisin nukkumaan.

Menomatkalla uimaan aamulla puhuin kännykällä sukulaisen kanssa. Oli mukava puhelu. Sääkin oli pirteä kävellä. Palattuani lähdin piakkoin Teron kanssa sairaalaan. Veimme hyllyn ja kitaran Arin huoneeseen. Kun Tero lähti kotiin, soittelin Arille joululauluja ja laulaa lurauttelin samalla.

Hoitajia kävi. Harjoittelin taas englanti/ruotsin puhumista opiskelijan kanssa. Osaston lääkäri/neurologi kävi Aria tapaamassa. Hän totesi, että Arin silmien pupillit eivät heilu enää kuten muinoin. Pystyisikö Ari lukemaan, hän kyseli. Totesin myöhemmin, että periaatteessa pystyisi. Hän näkee kyllä hyvin.

Juttelin neurologin kanssa myös kahdestaan, hoitajakin oli paikalla. Teimme hoitosuunnitelman. Keskustelu oli hyvä ja minun mieleni mukainen. Kiitos, ystävät, esirukouksista. Tiedän, että monet rukoilivat. Kaikki meni paremmin kuin osasin odottaa.

Parin hoitajan kanssa laitoimme Arin pyörätuoliin ja minä istuin hänen kanssaan aulassa. Se on viihtyisä, kodikas, jouluinen. Juttelin opiskelijan kanssa, hän teki valkoisia lumpeita nenäliinasta, ja minäkin opin. Join termospullollisen kahvia, Arin ruoka tippui telineessä hänelle.

Alku tuolla uudella osastolla on kuin juhlaa. Yksi syy siihen on muutoksen suloisuus: seitsemän vuoden jälkeen Ari on jossain muualla kuin pitkän käytävän päässä hämärässä huoneessaan. Nyt Arin huone on aulan vieressä.

Väsyttävääkin tämä on. On paljon asioita, joita pitää selvitellä puolin ja toisin eri hoitajien kanssa, kun Ari ei itse kykene puhumaan. Kaikki on tapahtunut hyvässä hengessä ja olen siitä enemmän kuin onnellinen ja kiitollinen. Hoitajat sanoivat nostavansa mielellään Arin pyörätuoliin välillä! Tuntuu uskomattomalta sekin.

Ystävämme toi Arille teeveen ja digiboxin. Sain vain yhden kanavan päälle, mutta ääntä ei kuulunut. Soitin monta puhelua. Viimein sain paikalle miehen, ja teevee tuli kuntoon, mutta digiboxi ei toimi. K.N. lupasi tuoda varastostaan sellaisen. Hän oli yksi niistä, joka tarjosi laitetta, kun kyselin, kenellä olisi ylimääräinen.

Teevee on juuri sopiva, siinä on hyvä kuva ja se mahtuu hienosti viemääni pieneen hyllyyn. Kiitos lahjoittajille! Kirjoitin hyllyn päähän: ÄLÄ TÖNI! OLEN HUTERA, sillä hylly heilui jonkin verran, kun se on kevyt.

Olin Arin luona monta tuntia, ja aika meni nopeasti. Odotin ensin teeveetä ja sitten kunnostajaa. Ari jäi hyvällä mielellä lepäämään joulukynttelikköiseen huoneeseensa, kun lähdin. Lupasin tulla huomenna taas kahvien kanssa.

Olin ajatellut mennä musiikkiluokkien konserttiin kirkkoon, ja sinne myös kävelin, vaikka vinttini oli ihan ontto.

Otin kuvia konsertista, mutta kuvista tuli epäselviä ja kehnoja. Konsertti itse oli mitä suurenmoisin, korkeatasoinen ja miellyttävä kuunneltava. Istuin peräpenkissä ja poistuin ensimmäisten joukossa. Halusin ehtiä saunaan ja ehdinkin.

Konsertti vei ajatukseni pois sairaalasta, missä ne ovat olleet viime ajat Arin muuton takia. Olen väsynyt, se on selvää kuin mikä.

Ajatus vielä Yanceyn kirjasta Tuntematon Jeesus:
"Viidentuhannen ruokkiminen osoittaa, miksi Jeesus, jolla oli kaikki yliluonnolliset voimat käytettävissään, suhtautui ihmeisiin niin kaksijakoisesti. Vetiväthän ne puoleensa kansaa ja suosiota, mutta harvoin ne silti saivat aikaan parannuksen tekemistä ja kestävää uskoa. Hän julisti kuuliaisuuden ja uhrimielen ankaraa sanomaa; hän ei ollut valmis järjestämään esityksiä töllistelijöille ja sensaatiota etsiville.

"Tämän jälkeen Jeesuksen opetuksessa oli toisenlainen sävy. Oli kuin suosio ja lähes heti sen jälkeen hänen osakseen tullut hyljeksiminen olisi selventänyt hänelle, mitä oli odotettavissa, sillä hän alkoi puhua kuolemastaan paljon entistä avoimemmin." s.216

On mahtava, että päivän jälkeen on ilta ja yö, jolloin saa käydä levolle. Muistetaanpa tänä iltana rukouksissamme niitä, joita vainotaan uskonsa tai erilaisuutensa takia. Heillä ei ole välttämättä yön lepoa.

Siunausta perjantai-iltaasi, arvoisa lukijani!