05.12.2010 - Toinen adventtisunnuntai!

Pakkasta, lumisadetta illemmalla

Enkeleillä oli ylimääräistä puuhaa eilen, ja ponnekkaasti he hoitivat työnsä. Tero oli autossa kaverinsa kyydissä, kun kolmion takaa toinen auto ajoi heidän päälleen. Autot lytistyivät jossain määrin, mutta henkilövahinkoja ei tullut. Kiitos Jumalalle! Vähän kovempi vauhti, ja toinen auto olisi syöksynyt Teron ovesta läpi.

Aioin mennä autolla kirkkoon aamulla, mutta en malttanut hypätä jäiseen peltilaatikkoon, vaan lähdin kävelemään. Matkalla poikkesin vanhainkodin kirjastoon selaamaan päivän lehden. Äitini soitti matkan varrella.

Kirkossa oli rippikouluryhmä. Tulin iloiseksi, kun nämä lukivat Isä meidän -rukousta seurakunnan mukana. Poikia olivat. Sanoin heille siitä, ja arvelen, että pojat ilahtuivat. Airut-kuoro lauloi jumalanpalveluksessa. Omistin synnintunnustuksen jälkeen synninpäästön sanat itselleni.

Kävin kirkkokahvilla ja söin samalla eilisiä eväitä, joita löysin laukustani. Pitsapaikasta jäänyt leivänpala. Tuttujen kanssa rupattelin pöydässä.

Ari nukkui, kun menin hänen luokseen kirkosta. Hän voi kohtalaisesti, aika limainen vaan. Päätimme mennä huomenna Suomalaiseen messuun Huutoniemen kirkolle neljäksi. Juttelin hoitajan kanssa, tilasin kyydin meille. Ari jäi kuuntelemaan Raamattua, kun tunnin päästä lähdin käpsimään kotiin.

Toivon ja rukoilen, että Arin uudessa huoneessa olisi laite, jossa voi käyttää korttia ja pääsee katsomaan seiskateeveetä. On sillä laitteella nimikin, mutta en muista sitä.

Ostin eilen Seinäjoen kristillisestä kirjakaupasta pari kirjaa, toinen on Albert Lunden "Jumalan etsijä". Siinä on lähes sadan vuoden takaisia opetuksia Johanneksen kirkosta Helsingistä, kahden viikon ajalta. Tuolloin Urho Muroma tuli uskoon noiden saarnojen vaikutuksesta.

Ensimmäisen saarnan aihe on tekstistä:
"Kaikki, joita Jumalan Henki kuljettaa, ovat Jumalan lapsia." Room 8:14.

Lunde sanoo: "Tahdon osoittaa, että Jumala puhuu kahdesta henkivoimasta. Room 6:16:ssa tämä on esitettynä kuuliaisuuden ja tottelemattomuuden muodossa. Room 8:ssa Hengen ja lihan palvelemisena. Ja tähän tahtoisin lisätä, että jokaista meitä kuljettaa jompikumpi näistä henkivalloista.
Se tarkoittaa: jompikumpi näistä kahdesta on vallitsevana meissä.

"Yksikään ihminen ei todellisuudessa ole itsenäinen, vaan se henki, joka meissä on, ohjaa meitä. Voit sanoa, ettet tahdo olla kummankaan kuljetettavana, mutta et voi kuitenkaan vapautua niistä.

"On sellaisia henkivoimia, jotka johdattavat ihmistä juoppouteen.
- - `On kuin jokin voima tarttuisi minuun, enkä voi olla sitä tottelematta`. - Yksikään silmä ei niitä siteitä nähnyt, mutta itse hän tunsi ne niin elävästi kuin olisi ollut siteillä sidottu. Hän sanoi: Ei! Ja kuitenkin hän kulki sitä tietä. Häntä KULJETETTIIN." s.10-

Juoppouden lisäksi voisi lisätä mitä tahansa muita paheita, ja tuntuu, että nykyaikana pahuus olisi vielä suurempi, ellei olisi jotain joka pidättää. Raamattu kertoo, että uskovien rukoukset sen tekevät! Mutta kun se tulee poistetuksi, mikä vielä estää, eli uskovat temmataan yläilmoihin Jeesuksen tullessa, niin pahat voimat saavat täydellisen vallan!

En totisesti halua jäädä tänne silloin. Eikä kenenkään tarvitse, jos ei halua. Mutta siinä tapauksessa on erottauduttava tästä maailmasta ja varottava, ettei mukaudu tämän maailman ajan mukaan. On uudistuttava Jumalan sanan, rukouksen, ehtoollisen ja uskovien yhteydessä elämisen kautta.

Olin iloinen, kun pappi saarnassaan puhui edellä mainituista asioista: itsehän kirjoitin niistä pari päivää sitten, ja Luther-säätiön pappi puhui myös samasta asiasta.

Jumala on siis puhunut. Sama asia on kerrottu minulle, ja nyt myös sinulle, hyvä lukijani, moneen kertaan. Me tiedämme, mitä meidän tulee tehdä pysyäksemme uskossa ja päästäksemme uskoon, jos emme ole. On käännyttävä Jumalan puoleen ja tehtävä parannus. Tai kuten nykyisin sanotaan: tehtävä ratkaisu Jumalan puoleen, otettava Jeesus vastaan sydämeen.

Pyhä Henki on annettu ja annetaan jokaiselle, joka uskoo, ja Hän auttaa meitä meidän heikkoudessamme, sillä eihän meillä ole itsellämme voimaa vastustaa pahaa. Päinvastoin: oma lihamme on hyvin halukas yhteistyöhön tämän maailman asioiden kanssa. Se meidän on pakko myöntää, jos olemme rehellisiä.

Kävin iltapimeällä vielä lenkillä kaupungilla. Vein tyhjiä maitopurkkeja niille varattuun roskikseen ja paluumatkalla pussiini oli kertynyt tilalle rahaksi muutettavaa tavaraa. Roskia tietysti kärräilin myös mukanani läheisiin roskiksiin.

Jumala on kehottanut meitä huolehtimaan siitä paikasta, jonne hän on asettanut meidät asumaan. On mukava, kun ei tarvitse kompastella kaljapulloihin ja pahvitölkkeihin ja muihin sotkuihin kaduilla. Ainakaan sen jälkeen, kun on kerännyt ne pois tieltä!

Niinpä ilolla keräilen niitä niille kuuluville paikoille, ainakin silloin tällöin. Kyykistelyliikunta tekee hyvää kankeille koivilleni, ja olen iloinen, kun voin palvella Jumalaa vaikkapa tälla tavalla. Mikään työ ei ole arvotonta, kun sen tekee kuin Herralle. Jokaisella on oma kutsumuksensa ja tehtävänsä, eikä Jumala odota meidän tekevän muuta kuin oman osuutemme. Ei meidänkään tarvitse odottaa itseltämme, saati muilta, muuta kuin kuuliaisuutta omassa elämässämme.

Siirryn keinutuoliini lukemaan. Mieleni on hyvä ja kiitollinen. Herra on hyvä ja armollinen.

Siunausta sinulle, arvoisa lukijani. Kauniita unia!