04.12.2010 - Ruskatapaaminen!

Vähän kolkko sää, pakkasta kymmenisen astetta. Pilvistä.

Koska tänään oli menoa, sain unen vasta puoli kahdelta. Vastaavasti heräsin neljän tai viiden maissa. Sain tainnutettua itseni vähäksi aikaa vielä, ja keinussa nukutin itseni vielä ennen matkaan lähtöä.

Eväät tein, mutta jätin ne kotiin, koska päättelin, että ennen yhtä ei nälkä ennätä tulla. Väärin päätelty. Kun kopistelin junaan yhdeksän jälkeen, tuli kaamea nälkä. Kynsiäni sain järsiä ja muistella eväitäni jääkaapissa.

Seinäjoella vasta puuhaa riitti. Löysin tölkkejä, joita sitten kanniskelin kauppaan samalla kun tein ostoksia, kuten kaksipuolista teippiä esimerkiksi. Ja koska nälkä vaivasi, ostin kaksi voipullaa, -30% alennuksella. Toisen söin ja se maistui harvinaisen maukkaalle.

Melkoisia roskaajia ne seinäjokiset! Kaksi tölkkiä tyhjän panttina kadulla. Tosin saman määrän löysin heti kun pääsin Vaasan asemalle, joten tasoissa ollaan.

Kai se on sitä positiivista ajattelua, että iloitsen niistä senteistä, jotka tienasin, enkä muistele niitä euroja, jotka kilahtivat kirjakaupan kassakoneeseen. Mitään turhuuksia en ostanut, vain jotain ihan välttämätöntä, kuten vain kirjakaupoista saattaa hankkia.

Kaksi erinomaisen loistokasta kirjaa löysin seiniksen kirpparilta parilla eurolla. Toinen on Kuhnin Areenalla, ja toinen Sanomattomat sanat, Wycliffen työstä kertova kirja - aivan huippu! Ostan mielelläni kirjoja, jotka tiedän sen arvoisiksi.

Tapasimme neljän naisen kanssa pitsalla ennen varsinaista ruskapalaveria. Saimme huomata, että Jumalan armo on kasvattanut meitä itse kutakin tämän syksyn aikana. Erityisesti iloitsin, kun saatoin havaita jonkun avautuvan koko ryhmälle ja pyytävän esirukousta. Myös uskossa kasvamista oli tapahtunut.

Itse tunnun junnaavan vain paikallani, vaikka tiedän, ettei se ole totta. Koko ajan Jumala tekee työtään. Jos ei muuta, niin opettaa minua vain odottamaan odottamasta päästyäni. Tiedän, että surusta voi saada täitä päähänsä; voikohan odottamisesta saada samoin?

Olen saanut vain vähän luetuksi viime aikoina. Mutta tässä joitakin ajatuksia Yanceyn mainiosta kirjasta Tuntematon Jeesus:
"Toivo pitää ihmisen elossa. Se auttaa uskomaan, että kaikesta huolimatta
on olemassa oikeudenmukainen Jumala. Jeesuksen lupaus palkasta on kuin toisesta maailmasta kaikuva kello, joka julistaa, ettei pahuudella ole tulevaisuutta, näyttipä tällä hetkellä miltä hyvänsä." s.133.

"Sellaisille ihmisille, jotka eivät pääse pakoon kipua, särkynyttä kotia, taloudellista kaaosta, vihaa ja pelkoa ja väkivaltaa, Jeesus antaa lupauksen tulevasta ajasta, ajasta, joka kestää paljon kauemmin, ja joka on paljon todellisempaa kuin tämä nykyinen maanpäällinen ajallisuus, ajasta, jolle on ominaista terveys ja eheys, ilo ja rauha. Ajasta, jolloin saadaan palkka." s.134s.

"Fyysinen voima, miellyttävä ulkonäkö, hyvät suhteet ja kilpailuhenkisyys saattavat auttaa ihmisen menestykseen meidän yhteiskunnassamme, mutta nämä samat ominaisuudet saattavat tukkia tien taivasten valtakuntaan.

"Riippuvuus muista, murhe, katumus, halu muuttumiseen - siinä portit Jumalan valtakuntaan." s.136.

Menen kutomaan sukkaa keinutuoliini ja kuuntelemaan radio deitä, juomaan teetä ja mietiskelemään. Siunausta sinun lauantai-iltaasi, arvoisa lukijani!