03.12.2010 - Rukousvastauksia!

Pikkupakkasta.

Kävisiköhän valokuvauskilpailun "Sininen hetki" -sarjaan kuva mustelmasta, jonka sain eilen avannolla pukuhuoneen penkin kanssa otellessani? Sininen se on, ihan selvästi.

Keksin loistavan lauseen kävellessäni tänään, ja päätin kirjoittaa sen välittömästi tänne Ajankohtaiseen. Se lause kuuluu: "Tänään olin erityisen luova, suorastaan ovela." Totta. Mutta olen unohtanut, missä asiassa! Kerron sen heti, kun muistan.

Ilouutinen Arin tilanteen suhteen: tänään asiaa hoitava ihminen soitti minulle, ja kertoi, että hän on onnistunut saamaan Arille oman huoneen eräältä osastolta. Muutto on tiistaina. Pari päivää sitten, vai oliko se eilen, vaikutti siltä, että Ari saa huonetoverin. Meillä ei olisi ollut mitään sitä vastaan, mutta parempi näin. Saamme rellestää Arin kanssa rauhassa.

Keitin eilen illalla vetelän riisipuuron ja tänä aamuna läiskin mausteita ja naudan jauhemaksaa sekaan ynnä kananmunia, ja työnsin uunin täyteen vuokia. Ruuan valmistuessa ihan omia aikojaan lähdin kauppaan. Hankin uuden tukanleikkuukoneen tarjouksesta, kun entinen vaikeni tyystin. Ei mitään elonmerkkiä. Ja armeijapojan tukan pituus on hänen mielestään paras, kun se on 4 mm, joten kone on tarpeen.

Nyt muistan, missä kohden oveluuteni oli huipussaan tänään!

Ennen isoon markettiin menoani suuntasin lähikauppaan, jotta voin vertailla kynttilöiden hintoja. Kynttilöitä en ostanut, mutta tungin ilman etukäteisaikomusta ostamaan kalatiskiltä edullista kirjolohta, valmiiksi pussitettuna.

En viitsinyt laukata kotiin kalojen takia, kun ne eivät itse sitä vaatineet, mutta mietin, lämpiävätkö ne liikaa marketissa. Niinpä tungin ison jääkimpaleen tien poskesta samaan muovikassiin kalojen kanssa, eikä maitopurkkikaan nyrpistellyt jääpalan seuraa. Nerokasta, eikö vaan!

Niin sain hiippailla kilometrimarketissa ihan rauhassa tarjouskahvien, tukanleikkuukoneiden ja inkiväärijauheen perässä, ja kalat pysyivät viileinä ja tuoreina. Olen vähän äimistynyt terävyydestäni, sillä tuollainen ei tulisi mieleenikään, mutta tulipa sittenkin! Pistän tämänkin Pyhän Hengen piikkiin, sillä Raamatussa sanotaan: "Hänen Jumalansa neuvoo häntä."

Uimaan en ehtinyt tänään mitenkään. Arin luona sen sijaan istuin hyvän tovin. Ari riemastuu aina ylettömästi, kun kerron, että minulla on kahvit mukana. Arvelen, että se johtuu siitä, että hän tietää, että olen kauemmin kuin varttitunnin, jos kerran aion ryystää pullollisen kahvia. Niin olinkin, pari tuntia.

Juuri silloin se hoitoihminen soitti Arin tulevasta paikasta.

Ari on ollut samassa huoneessa vähän yli 7 vuotta. Mahaletku hänellä on ollut näinä päivinä 13 vuotta. Toisella osastolla hän oli kolmisen kuukautta ennen nykyiselle osastolle siirtymistään. Sitä ennen vähän yli 9 vuotta palevelutalossa. Pitkiä aikoja ja vuosia. Mutta Jumala on ollut Arin ja koko perheemme kanssa kaiken aikaa uskollisesti.

Tänään oli jälleen Pohjalaisessa lähettämäni lukijan kuva. Voit katsoa kaikkia Pohjalaiseen lähetettyjä kuvia netistä googlaamalla "galleriakuvat Pohjalainen". Kun klikkaat kuvaa, näet lähettäjän ja kuvatekstin. Siellä on useita minun lähettämiäni kuvia tälläkin hetkellä.

Tero on tulossa lomille piakkoin. Tein pikakakun kääretortusta. Toivottavasti maksalaatikko kelpaa iltapalaksi!

Pian menen saunaan, sillä huomenna aion reissuun! Olen ostanut jo matkalipun valmiiksi. Kävelen aamupäivällä asemalle, hyppään junaan ja kiidän Seinäjoki-cityyn. Siellä käppäilen kirppareilla, kaupoissa tai missä lie. Ystävien kanssa tapaamme pitsalla, ja kolmelta ruskamatkalaiset kokoontuvat tapaamiseen, ja sinne minäkin siis menen. Iltamassa palaan kotiin.

Siunausta iltaasi ja viikonloppuusi, arvoisa lukijani! Hymyä huuleen, se tarttuu toisiinkin!