23.11.2010 - Päivä mitä paras!

Pakkasta reilut viisi astetta varmaan, ei viimaa pahemmin.

Oli hypättävä kenkiin ja laukattava kadulle ja meren rantaan heti aamusta, sillä aurinko nousi taivaanrantaan. Kuvista tuli hienompia ennen auringon täydellistä esiin tuloa. Se on tällaisen valokuvauksen vihernokan mielipide.

Kiitollisuus, onni ja ilo pursusi lauluina ulos minusta, kun kyykin merenrannassa, kivien keskellä tai molskin meressä. En edes huomannut, että vesi olisi ollut kylmää, sillä ajatukseni olivat ympäröivissä jääpuikoissa ja maisemissa.

Onneksi oli tänään ruuaksi vielä porkkanalaatikkoa, jota tein muinoin. Maksalaatikkoa aion totisesti tehdä, nyt kun sain vielä K. Konkarilta hyvät ohjeet:
- naudanmaksasta, sillä sianmaksa on väkevähköä
- löysä riisipuuro tehtävä edellisenä iltana
- maksaa ei siis laiteta kuumaan puuroon

Tuon verran muistan saamiani ohjeita. Kerron tuloksista, jahka työni pääsee sovellusvaiheeseen ja onnistun löytämään kyseistä tuotosta kaupasta, sillä myllyä minulla ei ole.

Arin muutto lienee sitten 8.12., koska silloin osaston on oltava tyhjä. Silloin kaikki potilaat lähtevät jonnekin. Arin lisäksi on toinen, joka tarvitsee paikan sairaalasta. Jännittäväksi menee!

Olisipa valtavaa, jos 8.12. päivän aamuna Ari marssisi huoneestaan, ja sanoisi hoitajille: "En tarvitse sairaalapaikkaa enää, vaan menen kotiin, sillä Jumala on parantanut minut. Jeesus ilmestyi ja sanoi, että nouse ja kävele." Ajatuskin saa melkein poukahtamaan ilmaan.

Otin kutimen mukaan Arin luo mennessäni, mutta köppäisesti kävi. Kaksi isoa lankakerää oli mukana, mutta vain kaksi vaivaista puikkoa. Eihän niillä mitään voinut tehdä. Varsinkaan, kun en ollut aikeissa tehdä kaulahuivia. Sen sijaan tein ristikkoa ja kuuntelimme Matteuksen evankeliumia.

On ihana seurata Aria, kun hän keskittyy kuuntelemiseen ja nauraa makeissa kohdissa. Tulen hyvin onnelliseksi, kun näen Arin nauravan tai hymyilevän!
Tietysti rukoilimme, ja aiheita riittää.

Huomisiltana aiomme mennä Arin kanssa, sikäli kuin paha vihollinen ei estä ja hyvä Jumala sallii, kuuntelemaan Luther-säätiön tilaisuuteen opetusta ehtoollisesta. Ari on tukka suorana tulossa. Ai niin, hänen tukkansa pitäisi leikata, alkaa olla taas Jukolan Jussi -malli. Taksi on jo tilattu ja saatu. Nyt tarvitsee enää Arin olla lähtökunnossa. Limainen hän oli tänäänkin, mutta innokas ja virkeä kuitenkin.

Harmittelin aamulenkillä, kun taskuuni ei tullut taaskaan nenäliinaa. Löysin sitten puolinaisen, siistin paketin kadulta ja niistin heti koemielessä yhteen paperiin, ja kyllä se toimi. Kiitos vaan, Isä Jumala, näin sinä lähetät nenäliinatkin lapsellesi, ettei tarvitse nokka räässä könytä pusikossa kameran kanssa.

Pian tulevat ensimmäiset piiriläiset lukemaan kanssani Raamattua. Varsinainen raamis alkaa puoli seitsemältä ja klo 21 olen varannut saunan itselleni. Sitten on päivä pulkassa, kun sinne asti pääsen.

Olen jopa imuroinut tänään. En sohvan alta, mainittakoon, ettei tule liian tehokas kuva minusta. Jotenkin imuroimista ei ole suunniteltu minun vartalolleni. Selkäni kipeytyy viimeistään eteiseen päästessäni. Ehkä pitäisi ajatella delegoimista, niin kauan kuin mahdollista!

Tero tulee useimmiten viikonloppuisin kotiin. Hmmh. Lauantai-iltapäivä olisi sopiva aika imuroida. Minä voisin mennä uimaan tai kauppaan sillä aikaa, ettei tarvitse kuunnella imurin päkätystä.

Keitän kupin kahvia ja siirryn keinuun lukemaan hetkeksi, ennen kuin muita tulee. Toivotan siunattua illan jatkoa, arvoisa lukijani, sinulle, ja iloista mieltä!