21.11.2010 - Adventin alla, tuomiosunnuntaina!

Noin viisi astetta pakkasta, viimaa

Otin korvatulpat käyttöön illalla. Yläkerta juhlisti kai jotain. Ei siellä möykätty, mutta jotain musiikin tapaista kuunneltiin. Se ei ollut minun mieleistäni, varsinkaan puolen yön jälkeen. Mikäpä tälläista täti-ihmistä miellyttäisi, ei ainakaan nuorisomusiikki! Mutta yhdeltä tuli valomerkki ja hiljaisuus. Ah!

Käytin tilaisuutta hyväkseni ja katsoin kolme osaa Pieni talo preerialla -sarjasta. Valitettavasti olin niin väsynyt, etten jaksanut kutoa sukkaa samalla. Mutta joulukarkkipussiani verotin raskaalla kädellä. Leuat jaksoivat jauhaa, ja käsi kauhoa pussista kymmeniä kertoja. Harmitti oikein.

Aamulla äitini soitti kymmeneltä, ja olikin hyvä aika herätä. Kuuntelin jumalanpalveluksen Vaasan kirkosta. Jouko Saraste piti mainion saarnan päivän aiheesta: Jeesus erottaa lampaat ja vuohet toisistaan. Erottelu on olemassa jo nyt, hän sanoi. Toiset uskovat Jeesukseen Kristukseen ja menevät kerran taivaaseen. Toiset eivät usko, ja joutuvat ikuisesti eroon Jumalasta. Se on harvinaisen selvästi sanottu Raamatussa. Ja myös pappi sanoi sen suoraan.

Onneksi ulkoilu on mennyt minulla veriin. Niinpä lähdin uimaan päivällä. Kamera plakkarissa ja pusseja mahdollisia löytöjä varten ynnä uikkarit. Sain hienoja kuvia, otin uimareistakin. Lähetin Vaasan Ikkunaan sellaisen. Jos saa kuvansa julkaistavaksi Ikkuna-lehdessä, siitä jopa maksetaan. Enpä pane hanttiin, jos vaikka julkaisevat. Itsehän sen sitä ajatellen lähetin.

Innokkaasti tein kuvakirjasivujani päivällä. Minulla on vino pino jo työstettynä materiaalia seuraavaa kirjaa varten. Luultavasti lukijani ajattelevat, että näkisi vaan sen ensimmäisenkin. Niin minäkin ajattelen, mutta uskon näkeväni. En tosin ota painetta siitä tai mistään, sillä luotan, että Jumalan kädessä se on.

Odotin, soittavatko sairaalasta, että Ari ei voi lähteä limaisuuden takia kirkolle. Eivät soittaneet. Hän oli saanut sen sijaan atroventtiä, koska oli ollut kyllä hyvin limainen. Niin me kurvattiin invataksilla Huutoniemen kirkolle, ja hyvin meni. Ari ei edes ottanut nokkaunia kirkossa! Eikä ollut limainen. Kiitos Jumalalle hänen avustaan. Kirkkokahville ehdimme myös ennen kuin taksi tuli. Ari sai haistella kahvia, minä söin kakkua ja ryystin kahvit parempiin suihin.

Saara Kinnunen piti kirkolla opetuksen aiheesta Isän syli. Se oli elävä ja puhutteleva opetus sinänsä aika tutusta aiheesta. Saaran sydämellä oli tuhlaapoika-vertaus, ja hän rukoili ennen siitä puhumistaan, että Pyhä Henki avaisi meille siitä jotain uutta.

Minulle siinä oli uutta. Tuhlaajapoika ei katunut ollenkaan, kun hän palasi kotiin. Mutta kun isä pyyteettömästi rakasti häntä, hyväksyi hänet, silloin vasta tuli katumus. Silloin poika varmaan ymmärsi hävetä.

Isän antama puku pojalle oli kenties isän oma paras puku. Se kuvastaa asemaa, joka pojalle annettiin: lähes kuin isänsä. Kengät, jotka hän sai kuvastavat itseluottamusta tai jotain sellaista. Isän sormus kertoo luottamuksesta. Pojalle, joka oli kaikin tavoin häpäissyt isänsä, palautettiin kunnia takaisin.

Tällainen on meidän Isämme taivaassa. Hän rakastaa meitä hellästi, pyyteettömästi, antaa syntimme anteeksi, kun vain suostumme ottamaan hänen rakkautensa vastaan.

Ihmeellinen Jumala ja Isä!

Elämmme sitä aikaa vuodesta, että kauppareissut on tehtävä heti kaupan auettua tai sitten vähän ennen niiden sulkeutumista. Huomasin sen eilen. Tietysti, jos varaan sukankutimen mukaan jonottamista varten tai romaanin kainaloon, ei jonottaminen hermostuta. Tai jos päätän ryhtyä keskusteluihin jonottajien kanssa, niin se on hyvä sekin. Mutta ruuhkat eivät ole minun mieleeni.

Taidan katsoa tänäänkin muutaman preeria-filmin. Ne ovat tosi suloisia. Kata, jolta olen filmit lainannut, on ihmeissään, etten ole vieläkään katsonut niitä, vaikka ne ovat olleet minulla kuukausia jo lainassa. On ollut kiireitä, lukemista ja kirjoittamista. Ihmettelen itse asiassa, mihin aikani menee, kun en ehdi ensinkään syljeskellä kattoon. En toki sitä harrastaisikaan.

Toivotan siunattua alkanutta viikkoa, arvoisa lukijani! Olen miettinyt maksalaatikon tekemistä ensi viikolla, sillä sitä en ole koskaan tehnyt itse, ja kuitenkin pidän siitä.

Voi hyvin ja nauti jokaisesta elämäsi päivästä, jonka Herra sinulle suo!