19.11.2010 - Bensaako suonissain, vai vilskettä vain vintissäin?

Harmaa päivä, liukas keli, 5 astetta pakkasta.

Eilen Nevadaan (lue: Nivalaan), tänään kotiin. Lyhyen kaavan mukaan matkakuulumiset:

Ilopuoli:
- matkat menivät hyvin. En ohitellut monta kertaa, liukas keli.
- tapasin kolmetoista sukulaista ja yhden hyvän ystävän
- sain yllätetyksi äidin, kun menin hänen luokseen. Äidin suupielet putosivat hartioille, mutta onneksi palautuivat nopeasti ilo-ilmeeseen, kun hänelle selvisi, että minä se olin.
- saunasimme äidin kanssa veljeni romanttisessa pihasaunassa. Avojaloin, saunatakki päällä pihan poikki. Hurmaavaa!
- tein pitsaa, ja siitä tykkäsivät kaikki, jotka onnistuivat saamaan sitä.
- äiti soitti maniskalla joululaulua, iloitsee soittimestaan muutenkin (annoimme tammikuussa lahjaksi sen hänelle)
- tapahtui kohtaamisia
- pidimme käsityöpiiriä kälyn ja veljentyttöjen kanssa
- kävin isää tapaamassa ja lauloin koko porukan kanssa joululauluja ynnä tuttuja kiitosvirsiä Hopeakodissa. Se on intervallihoitokoti muistisairaille. Isä on siellä tämän viikon. Hän oli iloinen, kun kävin, kuten minäkin
- iloa siitä, että kelpaan Jeesuksen tähden Jumalalle, "vaikka olenkin tällainen"

Surupuoli:
- farisealaisuuteni ilmenee autolla-ajotyylissäni. Jumala sen tietää, mutta kanssamatkustajat eivät niinkään.
- luonteessani on suvaitsemattomia puolia, jotka tulivat onneksi ilmi, kun juttelin äidin kanssa. Tuntuu kurjalle, ettei osaa omien rakkaitten ihmisten kanssa olla sellainen kuin tahtoisin, enkä muidenkaan. Siksi tarvitsen Jeesusta!
- ylpeys, perisyntini, tulee ilmi siinäkin, että haluaisin olla nöyrä, hiljainen, sangen sopiva ihan kaikkeen. Ja kun en ole, alan tuijoittaa itseeni sen sijaan, että uskoisin Jeesuksen uhrin riittävän puolestani. Jeesus tiesi ja tietää, mitä ihmisessä on, joten mitäpä minä sitä kaivelemaan.

Ari kuunteli Raamattua, kun menin hänen luokseen paluumatkalla, eli äskettäin. Tilasin kyydin sunnuntaiksi kirkolle Arille ja itselleni. Tänä iltana huristelen vielä Laihialle raamattupiiriläisteni kanssa. Seurakuntatalolle on järjestetty sapattiateria.

Ehkä menen nuokkumaan keinuuni hetkeksi ennen lähtöäni. Ajoin yhtä kyytiä Nivalasta kotiin, ja monta kertaa silmäni meinasivat jäädä kiinni, kun räpäytin luomiani. Olisi noloa kuorsata ruokapöydässä, mutta tuskin niin sentään käy, sillä nälkäkin alkaa taas hiukoa.

Tero ei tule kotiin tänä viikonloppuna, joten pistän ranttaliksi. Toisin sanoen toimin todennäköisesti kuten aina muulloinkin. Käyn Arin luona ja saunassa, ehkä uimassa ja kameran kanssa kikkailemassa.

Siunausta ja iloa iltaasi, arvoisa lukijani!