30.10.2010 - Henki käyttää Sanaa!

Sateinen päivä mutta 7 astetta lämmintä päivällä.

Olipa mielenkiintoinen päivä. Yöni meni torkkuessa puolihorteessa, ja sitä ennen juttelimme tyttäreni kanssa olohuoneessa, ennen kuin nukahdimme. Rukoilimme yhdessä kuten tapoihimme kuuluu. Totesimme, että Jumala on pitänyt meidän perheestämme hyvän huolen.

Aamulla satoi, vein Terhin ultimate-peleihin ja tulin itse keinuuni lukemaan Raamattua. Torkuin, jopa nukahdin, mikä virkisti mahdottomasti. Äitini soitti juuri, kun heräilin viltti ympärilläni.

Ystävä soitti, rukoilimme. Tein ruokaa, kävelin Arin luo. Arin kanssa rukoilimme huomisen kirkkomatkan puolesta, kuuntelimme Raamattua, tein ristikkoa. Ari oli pirteä ja iloinen.

Kun kävelin tihkusateessa kotiin, Pyhä Henki minussa riemuitsi, en sitä muuten osaa kuvata. Lauloin hallelujaa, Jumala antoi minulle suloisia ajatuksia.

Saatamme ajatella, että jos jollakin on kärsimystä tai sairautta, häneltä puuttuu elämässä jotain oleellista. Tai kun minun puolisoni sairastaa, minä jään vaille jotain, jota tarvitsisin välttämättä.

Mutta se ei ole totta, kun elän Jumalan yhteydessä! Helppoa elämä ei ole, jos haluaa elää uskossa Jeesukseen. Jatkuvasti on sota sisällä ja ulkona, mutta miksi tyytyä hengelliseen köyhyyteen, kun voi saada yltäkylläisen elämän Jumalan lapsena jo täällä ajassa!

Uskova käy sotaa omaa syntistä sisintään, maailmaa ja perkelettä vastaan, kuten Luther asian ilmaisee.

Jumala on rikas antaja, ja taistelut kuuluvat ihmisen elämään. Jumala antaa jokaiselle pelaajalle tai juoksijalle, jota kieltä Raamattu käyttää, yhtä paljon kortteja. Ne ovat vain erilaisia. Jossain vaiheessa Hän saattaa ottaa minulta kortteja pois, mutta Hän antaa uusia tilalle. Ehkä uusissa on vaikeammat peliohjeet, pitemmät juoksumatkat.

Kuitenkin Raamattu vakuuttaa: Jos joltakin puuttuu viisautta, anokoon sitä Jumalalta, ja Hän antaa sitä soimaamatta sille, joka pyytää. Eli kun saan kiperät kortit käteeni, minulla on mahdollisuus ja lupa nöyrtyä pyytämään Jumalalta apua ja Hän antaa sitä. Anova saa, etsivä löytää, kolkuttavalle avataan!

Usein kuitenkin jäämme narisemaan saamiemme korttien laatua sen sijaan, että katsoisimme Häneen, joka on elämämme kortit meille jakanut. Hän vastaa meistä, Hän ohjaa ja auttaa. Hän vain kysyy: tahdotko?

Pynttäydyin pyhävaatteisiin ja menin ystäväni kanssa naapuriseurakunnan naisteniltapäivään. En ole ollut siellä ennen, mutta tapasin monia tuttuja naisia. Puhuja oli minulle uusi tuttavuus, Tynjälän Askon sisar Eila. Sukunimeä en muista.

Tilaisuudessa sai ostaa arpoja lähetystyön hyväksi sekä kirpputorilta tavaraa. Eräs mummo näytti lähes putsaavan pöydän kirjoista... Löysin sangen mielenkiintoisen kirjan, jota hiukan valotan lukijoilleni, ja samalla itse saan kertausta sen tärkeistä kohdista.

Sitä ennen kerron, että onni potkaisi minua koko kaviolla. Voitin arpajaisten herkkukorin! En ole koskaan voittanut moista. Kiitos Jumalalle, tulin oikein iloiseksi.

Löysin Chambersin, Nouwenin ja Maria Monsenin kirjat, ja pari muuta vielä. Aloin heti ahmia Monsenin kirjaa, "Kuinka herätys alkoi". Kyse on Kiinan herätyksestä, joka alkoi v. 1907 Koreasta, ja levisi Pyhän Hengen vaikutuksesta. Uskovat rukoilivat vuosikymmeniä herätystä! Se ei tullut hetkessä.

Tässä muutama kohta, jotka pysäyttivät minua, koska ne puhuvat omaan tilanteeseeni:

"Joka kerta, kun olin valmis ryhtymään koulutyöhön, painoi malaria minut vuoteeseen, ja niin aikomuksesta oli luovuttava. Tämä tapahtui kerran toisensa jälkeen. Lopulta ymmärsin, että Herra itse sulki tämän oven. Se oli raskas isku, jonka tarkoituksen ymmärsin vasta paljon myöhemmin." s.7

"Palatessani - kotimaahan - rukouksen taakka oli todella raskaana sydämelläni. - kentällä en ollut kyennyt ottamaan osaa keskusteluihin toisten lähetyssaarnaajien kanssa matkoilla ollessani. Oli vapauduttava toisista ihmisistä, että voisin sisäisesti keskittyä hiljaiseen rukoukseen." s.14

"Yhtäkkiä näin evankeliumin valon loistavan naisen silmistä ja Jumalan rauhan laskeutuvan noille niin riutuneille kasvoille. Hän oli pelastunut - ilman inhimillistä apua. - - kaikki tapahtui kokonaan ilman ihmisiä, kun vain rukouskanavat olivat auki." s.21.

"Jumalan pelko valtasi kaikki kurssin varsinaiset oppilaat ja heille koitti raikkaan uudistuksen aika. Jumalanpelon tunne oli niin syvä, että he vain kulkivat hiljaa paikasta toiseen, puhuivat kuiskaten eikä kukaan uskaltanut puhua ääneen. Jumala antoi sekä kurituksen että lohdutuksen sanoja, ja sydämet olivat vastaanottavaisia. Pyhän Jumalan pelkoa koettiin kurssin loppuun saakka. Kun Jeesus-nimi mainittiin, kaikui lämpimästi ja kiitollisesti: `Hän on minun Vapahtajani.` Kaikki oli epätavallisen hiljaista." s.23.

Tähän asti olen päässyt kirjassa ja nyt menen jatkamaan sen lukemista.

Iltapäivähetki tuossa helluntaiseurakunnassa oli lämmin ja kodikas. Tuollaisia naisten tapaamisia kahveineen, keskusteluineen ja rukouksineen tarvitaan.

Puhuja kertoi tapauksesta, jossa 10 vuotias koulutyttö sanoi, mitä hän kaipaisi kotiinsa: "Rakkautta ja puhtautta." Miten lapsi osaa kaivata tuollaista? Varmaankin sen takia, että hänellä ei ole sitä, mutta sisimmässä on tietoisuus, että sellainen olisi mahdollista. Eivät lapset tarvitse rahaa ja tavaraa, vaan rakkautta ja aikuisen läsnäoloa.

Suklaakakusta tuli muuten ylen mainion makuista. Jos joku ilmaisee kiinnostuksensa reseptiä kohtaan, voin kirjoittaa sen sivulle.

Huomisaamuna suunnistan kirkkoon, jos Jumala suo. Olen kiitollisella mielellä siitä, että `Hän on myös minun Vapahtajani`.

Siunausta tunnilla pidennettyihin yöuniisi, arvoisa lukijani!

jk. "Humoristi Erma Bombeck rukoili kerran: `Herra, ellet voi tehdä minusta laihaa, tee ystävistäni lihavan näköisiä.` Mikä voisikaan olla tämän inhimillisempää?" s.89 Kirjasta Philip Yancey: "Mikä armossa on niin ihmeellistä?"