25.10.2010 - Terveisiä etelästä!

Hämärää, usvaista ja syksyn kosteaa.

Tulimme illalla myöhään tänne Espooseen. Sara osasi odottaa mummoa, mutta ei kummeja, joten siitähän johtui, että hän päästi haikeat itkut ensi hymyjen jälkeen. Mutta yö meni meillä kaikilla nukkuen makeasti. Itse heräsin, kun Jyrki lähti työhön ja Sara lauleskeli omia vauvalaulujaan yläkerrassa.

Teimme aamulla pitkän kävelyretken Maaritin ja Saran kanssa. Kivaa, notkuilevaa maastoa tämä Mesimäki ja Vanttila.

Nyt minulla on sämpylät nousemassa, iltaa vietämme. Sara ottaa iltatorkkujaan.

Olen lueskellut mielenkiintoista kirjaa "Mistä tiedän Jumalan tahdon?" Kirjassa on runsaasti esimerkkejä siitä, mitä johdatus ei ole ja mitä se on.

Monet ovat kuulleet jutun peukunpaikan ottamisen luotettavuudesta tai siis epäluotettavuudesta. Siis siitä, että iskemme sormemme Raamatun sivulle ja otamme sen kirjaimellisena Jumalan vastauksena kysymykseemme.

Voi käydä kuten esimerkin miehelle. Hän sai vastaukseksi Raamatunkohdan: "Mies meni pois ja hirttäytyi." Avun etsijä ei oikein ottanut totellakseen sanaa, vaan otti toisen peukunpaikan, ja sai "lisäohjausta": "Mene ja tee sinä samoin." Ja kruunuksi kaikelle tuli vielä kohta: "Minkä teet, tee se pian."

Kirja opettaa, että on kolme asiaa, jotka tulisi ottaa huomioon, kun etsimme Jumalan johdatusta:
1. Mitä Jumalan sana sanoo
2. Mitä sisimpämme puhuu asiasta, toisin sanoen mitä Pyhä Henki vakuuttaa sydämessämme
3. Olosuhteet tai ympäristö, ovatko ne samassa linjassa edellisten kanssa.

Vakavasti kirja kehottaa tekemään velvollisuutemme, jokapäiväiset työmme ja vastuumme. Ja jos lupaamme jotain, se on ensisijainen velvollisuutemme.

Hyvää illan jatkoa, arvoisa lukijani, voi hyvin ja siunatusti!