24.10.2010 - Matkaan vaan!

Yöllä pakkasta, tiet vähän liukkaita, päivällä aurinkoista.

Ehkä pitäisi pakata kapsäkkini. Parin tunnin päästä kiidän Terhin ja Tatun kyydissä etelää kohti, mutta en ole vielä pistänyt kortta kekoon matkan eteen. Paitsi suunnitellut, joten puolet hommasta on tehty.

Tänä aamuna heräsin puoli yhdeksältä ja oli pakko lähteä ulos ja uimaan. Paitsi uiminen ja käveleminen, myös valokuvaus on alkanut kiehtoa minua. En ole pitänyt itseäni alan harrastajana, mutta huomaan yhä useammin kaipaavani kameraa, jos se ei satu olla mukanani. Jopa kauppareissulla kohtaan sellaista, mitä pitäisi saada kuvatuksi.

Meri oli tyyni, joten seisoskelin pari minuuttia kaiteessa roikkuen, jahka olin uinut portaalta toiselle. Yksi toinenkin uimari oli pukuhuoneessa yhtä aikaa ja juttelimme tietysti.

Kirkonmenojen aikana luimme Teron kanssa roomalaiskirjeestä monta lukua ja rukoilimme ja hörpimme kahvia samalla.

Tero arvioi lounastamme: pelkkiä kasveja! Oli salaattia ja paistettua kaalta sipulin kera, jauhelihaakin siinä oli silmänlumeeksi. Benecolia syön kiltisti leivän päälle levitettynä ja punariisitabletteja, jotka ovat tällaiselle kolesterolitapaukselle omiaan. Yritän näitä kotiapuja toistaiseksi.

Arin kanssa kuuntelimme Markku Vuorisen tarinaa. Kirjan lukija saa kirjasta esille sen mainion huumorin. Tämä kirja on yksi minuun voimakkaasti vaikuttavista teoksista. Niitä on tosin kymmeniä.

Eilen ja tänään minua on laulattanut Isä meidän -rukoukseen liittyvä laulu. Aina kun lähden kävelemään, minun on laulettava sitä. Nyt kun yritän muistella laulua, se ei tule mieleeni millään ilveellä.

Toivotan hauskaa sunnuntaipäivän jatkoa, arvoisa lukijani! Varmaan kirjoittelen etelässä ollessanikin.