23.10.2010 - Jokihelmisimpukka tai jotain sellaista!

Aamulla lunta maassa, sohjoinen, lämpöasteinen päivä.

Luin Philip Yanceyn Sielun suuri seikkailu -kirjan loppuun. Se kertoo ihmisistä, jotka ovat vaikuttaneet häneen kirjojensa kautta. Toisia hän on tavannut henkilökohtaisesti.

Yancey käy läpi kasvuaan kristittynä ja ihmisenä. Hän miettii, miksi on vielä kristitty, vaikka hän sai kokea seurakunnassa kauheita asioita. Mutta Yancey oppi, että seurakunta ei ole sama kuin Jumala, kuten kirkkokaan ei ole sama kuin Jumala.

Romaanikirjailija Frederich Buechner kirjoittaa:
"Jumala ei selitä. Hän räjähtää. Hän kysyy Jobilta, kuka tämä oikein kuvittelee olevansa. hän sanoo, että Jobin vaatimien selitysten antaminen olisi kuin selvittelisi Ensteinia jokihelmisimpukalle." s.287.

Mikä loistava kielikuva, mielleyhtymä!

Buechner jatkaa:
" - - Jos Jumala yleensä puhuu tässä maailmassa, hän puhuu meidän jokapäiväisessä elämässämme. Monet etsivät Jumalaa ihmeistä ja yliluonnollisista tapahtumista. Mutta meidän pitäisi tarkata arkipäivää: heräämistä ja nukkumisa, ja varsinkin uneksimista: mitä muistamme ja mitä unohdamme. - - Kaikkein arkisimmissa päivän tapahtumissa Jumala puhuu.

"Jos minua pyydettäisiin esittämään yleisölle lyhyesti ja ytimekkäästi, mitä yritän sanoa kirjailijana ja saarnaajana, vastaisin tähän tapaan: Kuunnelkaa omaa elämäänne. Nähkää se käsittämätön salaisuus niin yksitoikkoisuudessa ja kivussa kuin ilossa ja riemussakin. Kosketelkaa, maistelkaa, haistelkaa, missä sen kätketty sydän on, siilä viimein saamme todeta kaikkien hetkien olleen ratkaisun hetkiä ja elämän itsensä olleen armoa." (Now and Then)

Kirja rohkaisee minua elämään eteenpäin rohkeasti ja luottavasti. Mitään sattumia ei ole. Jokainen päivä opettaa jotain.

Jätin uimisen tänään väliin, koska oli monenlaista haastetta. Kävelin Arin luo ennen puoltapäivää. Rukoilimme ja luin päivän lehteä. Kuuntelimme Raamattua, hoitelin Aria parhaani mukaan ja tyytyväisenä hän jäi sinne. Terhi ja Tatu olivat käyneet siellä myöhemmin.

Sukulaiseni pyysi minut syntymäpäiväkahville kuppilaan ja otin kutsun vastaan. Hänen syntymäpäivänsä oli monta kuukautta sitten, mutta mitäs siitä. Ärsyttävästä kolesterolilukemastani huolimatta otin kermaleivoksen.
Maistuvaahan se oli, se on selvä. Kiitos paljon!

Kävelyä vähän loskaisella kadulla ja pitsan tekoon. Nuorisomme oli tulossa syömään. En ole leiponut koko viikolla, joten nyt otin vahingon takaisin. Pari isoa pitsaa ja salaattia kulhollinen. Välillä romaanin lukemista.

Nuoret jäivät meille, kun lähdin iltakirkkoon Palosaarelle yhdessä raamattupiiriläiseni kanssa. Erään ystäväni lapsenlapset olivat iloisina valopilkkuina edessämme. "Mitä aamen tarkoittaa, mamma", toinen kyseli.

Lapsoset riisuivat takkinsa jo hyvissä ajoin ja olivat menossa ehtoolliselle moneen kertaan, ennen kuin kutsu kävi. Ihmeen hyvin lapsoset jaksoivat olla. Näyttivät nauttivan olostaan. Jumalan sanaa luettaessa lasten mieliin painuivat kultajyvät. Aikanaan ne kantavat satoa heidän elämässään, siitä olen varma, koska Raamattu lupaa niin. Yksikään sana ei tyhjänä palaa vaan tekee sen, mitä varten se on lähetetty.

Saunassa kipaisin pikaisesti, koska olin siellä eilenkin. Luemme Teron kanssa Raamattua ja kömmin nukkumaan.

Siunausta yöuniisi, arvoisa lukijani!

jk. Tänä päivänä kamera oli mukanani, mutta en saanut onnistuneita kuvia.