14.10.2010 - Räntäsateella alkaa talven tulo!

Sadetta ja väliaikoja, jolloin ei sada. Aamulla +6 astetta kuistilla 7 jälkeen.

Joskus on päiviä, ettei osaa sanoa, miksi on turhautunut tai kiusattu. Jälkimmäisellä sanalla en siis tarkoita, että joku tökkii kepillä tai ampuu nallipyssyllä minua. Se on paremminkin sisäinen tunne, jotenkin rauhaton tai levoton syystä, jota ei osaa jäljittää.

Ampaisin tänä aamuna Ammattiopistolle hiuksiani värjäyttämään. Olin kahden vaiheilla, mennäkö vai ei. Päätin mennä. Suloinen neito oli työhön opettelemassa ja minua palvelemassa, ja sain kauniit punaruskeat hiukset.

Siunausta rukoilen tuolle tytölle, ja niille muillekin, joita siellä näin. Nuoria, ihania ihmisiä, joille jokaiselle Jumalalla on varattuna turvallinen elämä Hänen yhteydessään. Siitä koetin tytölle kertoa, vajavaisesti mutta kuitenkin. Ihminen voi kylvää, Jumala tekee työn sydämissä. Vastuu tuloksista ei ole minulla, tehtäväni on vain kylvää kaikkien vetten vierille.

TULKAA MINUN TYKÖNI KAIKKI TYÖTÄTEKEVÄT JA RASKAUTETUT, opettaa Luther tänään.

" - - Viisaat ja ymmärtäväiset, Matt 11:25, kulkevat tietään mitä varmimpina. He elävät levollisesti vailla vastuksia. Kristityn on sitävastoin joka hetki riideltävä syntiensä ja omantuntonsa kanssa, noustava vastustamaan perkelettä ja kärsittävä kaikenlaista maailman taholta.

" - - Miksi hän ei kutsu voimakkaita, rikkaita, terveitä ja oppineita? Mitä hän tekee työtätekevällä ja raskautetulla ihmisellä? Ei mitään muuta, kuin että se on hänen tahtonsa. Hän sanoo: Sellaisia minä kutsun luokseni. Terveiden kanssa minulla ei ole mitään tekemistä. Minun valtakuntani on sairaala, jossa minä itse olen lääkärinä." -Mannaa Jumalan lapsille.

Tänä iltana on raamatunkääntäjien rukouspiiri luonani. Tapaamme juoda teetä aluksi. Sitä ajatellen leivoin patonkeja, joihin laitoin täytteeksi tomaattisulatejuustoa. Hmmh. Pehmoisia tuli.

Olen lukemassa hyllystäni O. Chambersin kirjaa Lunastuksen hinta. Kirja on mielenkiintoinen, helppolukuinen ja kuitenkin painavaa asiaa. Minulla on monia kirjoja hyllystäni vielä kokonaan lukematta, kun haalin niitä jatkuvasti lisää. Nyt loppui se touhu, kunnes olen entiset lukenut!

Tänään oli Pohjalaisessa laihialaisvitsejä. Tässä eräs:
"Mies kertoi Vaasassa tulleensa Laihialta ja olevansa häämatkalla.
- No, missäs nuorikko on? häneltä kyseltiin.
- Se on käynyt täällä jo kerran ennemmin, sulhanen vastasi tyynesti."

Ryhdistäytymistä on tapahtunut kirjeen kirjoitusrintamallani. Eilen ja toissapäivänä olen kirjoittanut kirjeen tädille ja eräällä ystävälle. Aiempina aikoina saatoin kirjoittaa monta kirjettä viikossa. Tietokoneen myötä kirjeiden kirjoitus ja saaminen on vähentynyt minimiin. Se on harmillista, mutta ymmärrettävää. Ajat muuttuvat.

Tämän päivän kirjoituksiin lisäämäni Matikan Askon saarnan kuulimme Hetan kirkossa ollessani ruskamatkalla kuukausi sitten. Itse sain olla jakamassa ehtoollista kaverina, ja tuo koko tilaisuus oli puhutteleva meille kaikille.

Hetan kirkon alttarissahan on Lappi-aihe. Minusta se sopii hyvin. Jeesus on kuvattuna maisemaan kaiken yläpuolelle.

Siunausta räntäsateiseen iltaasi, hyvä lukijani!