Kategoriat: Muu kirjoitus
Saarna Hetan kirkossa ke 15.9.20120 kirkkovuosi, 17. su helluntaista
teksti: Lk 7:11-16
`Pian tämän jälkeen Jeesus lähti Nainin kaupunkiin, ja hänen kanssaan kulkivat opetuslapset ja suuri joukko ihmisiä. 12. Kun hän jo oli lähellä kaupungin porttia, sieltä kannettiin kuollutta, leskiäidin ainoaa poikaa, ja äidin mukana oli runsaasti kaupungin väkeä. 13. Naisen nähdessään Herran kävi häntä sääliksi, ja hän sanoi: "Älä itke." 14. Hän meni paarien viereen ja kosketti niitä, ja kantajat pysähtyivät. Hän sanoi: "Nuorukainen, minä sanon sinulle: nouse!" 15. Silloin kuollut nousi istumaan ja alkoi puhua, ja Jeesus antoi hänet takaisin äidille.
16. Kaikki joutuivat pelon valtaan ja ylistivät Jumalaa sanoen: "Meidän keskuuteemme on ilmaantunut suuri profeetta. Jumala on tullut kansansa avuksi." (Lk 7:11-16)
Motto: Ken syvimmin surua juo saa iloa syvintä maistaa.
Äidin pitkäperjantai
Lähdemme tänään erään äidin kahteen pitkään perjantaihin ja yhteen pääsiäiseen. - Siitä on jo muutama vuosi aikaa, kun Ruutin mies tuli pellolta kotiin päätänsä ja vatsaansa pidellen. He kutsuivat luoksensa kylän lääkärin. Tämä tutki Jaaelia, muttei löytänyt hänestä mitään muuta vikaa kuin korkean kuumeen. Sitä varten hän antoi Jaaelille kuumetta alentavaa yrttijuomaa. Kuume ei kuitenkaan laskenut vaan kohosi hyvin korkeaksi muutamassa päivässä. Näytti siltä, että mitään ei ollut enää tehtävissä. Jaael vaipui nopeasti tiedottomuuden tilaan.
Juuri ennen kuolemaansa Jaael tuli sen verran tajuihinsa, että hän kutsui luokseen vaimonsa ja ainoan poikansa. Hän kertoi heille katkonaisin lausein Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumalasta, jonka luokse hän pian menisi. "Palvelkaa uskollisesti Herraa, niin teille käyn hyvin. Tuntekaa, pyrkikää tuntemaan Herra. Hän on pitkämielinen ja suuri armossa. Hän antaa anteeksi pahat teot, rikokset ja synnit. Oman itsensä tähden. Jääkää Herran haltuun." Näin sanoen hän laski vaivalloisesti päänsä tyynylle, josta se ei enää koskaan noussut.
Ruut suri miestänsä hyvin kauan. Onneksi hänellä oli sellaisia naapureita, jotka kykenivät jakamaan surun hänen kanssaan. Muutaman kuukauden hän kulki kuin sumussa, mutta poikansa tähden hän ponnisteli päivä päivältä suorittaen välttämättömät päivän askareet. Niin ? poikansa tähden. Jumala oli armossaan antanut heille pojan, voimakkaan, kauniin ja älykkään. Hän oli saanut isoisänsä mukaan nimen Eliel, Jumala on minun Jumalani. Pakanain jumalat ovat epäjumalia.
Pojassa tulevaisuuden toivo
Ruut toivoi pojastaan isänsä työn jatkajaa. Jaael oli perinyt isältään viinitilan. Se oli kuitenkin ollut niin suuri, että hän oli väsynyt sen hoitamiseen. Niinpä hän oli vuokrannut sen serkulleen, jolla oli viisi poikaa. Itse Jaael jatkoi koeviljelijänä. Hän oli onnistunut kehittämään parempilaatuisia kasviksia, jotka kestivät hyvin kuivuutta ja tauteja vastaan. Isän kuollessa Eliel oli liian nuori ottamaan vastuulleen isänsä koetilan. Niinpä Ruut vuokrasi sen eräälle miehensä serkulle, joka oli jo nuorena osoittautunut todelliseksi tiedemieheksi. Esi-isänsä Salomon tavoin hän oli tarkkaillut ahkerasti luontoa ja luonnonilmiöitä tehden niistä tarkkoja muistiinpanoja.
Eliel oli nyt kyläkoulussa toista vuotta. Silloin tällöin hän oli tuntenut huimausta, mutta ajatteli sen johtuvan pienen luokkahuoneen huonosta ilmasta. Hän oli nopea oppimaan uusia asioita. Ja kun opettaja kertoi Israelin kansan vaiheista, Elielin mielikuvitus laukkasi kilpaa Aabrahamin kameleiden kanssa. Hän sukelsi sisään esi-isiensä elämään kaikilla aisteillaan.
Päivä päivältä hänen oli kuitenkin vaikeampi keskittyä kuuntelemaan opettajaansa. Välillä hänestä tuntui kuin opettaja olisi kätkeytynyt merkilliseen usvaan tai jakaantunut kahtia. Silloin hänen äänensä kaikui omituisesti Elielin korvissa. Hän ei halunnut huolestuttaa äitiään, toivoen, että nämä häiriöt olisivat vain tilapäisiä. Niinpä hän ei kertonut hänelle mitään näistä kokemuksistaan.
Apua, hän on kuollut
Mutta sitten eräänä päivänä ollessaan kotimatkalla hän tunsi tavallista voimakkaampaa huimausta. Nopeasti hän istui alas puun juurelle toivoen, että huimaus menisi ohitse. Ihmisiä kulki siinä hänen ohitseen. Joku ajatteli, että pojan pitäisi olla jo kotona äitiään auttamassa eikä laiskotella kaikkien näkyvissä. Ehkä jonkun mielessä käväisi ajatus, että poika on rakastunut ja uneksii tuossa ihanasta tytöstä ? tai suuresta rikkaudesta.
Eräs hänen luokkatoverinsa istahti hänen viereensä ja tönäisi häntä leikillisesti. "Hei Eliel, herää! Lähdetään potkimaan palloa meidän pihalle." Mutta Eliel ei herännytkään vaan kellahti omituiseen asentoon, johon vain kuollut ruumis voi jäädä. Luokkatoveri säikähti ja valahti aivan kalpeaksi. "Apua, Apua, tulkaa auttamaan. Eliel on kuollut!"
Ihmiset kerääntyivät nopeasti poikien ympärille ja totesivat, että Eliel ei enää elänyt. Eräs mies otti Elielin elottoman ruumiin syliinsä ja kantoi sen Ruutin luokse. Ruut parka. Häneltä pääsi sydäntä särkevä valitus tajutessaan poikansa kuolleen. Naapurit kuulivat hänen huutonsa ja tulivat kiireesti katsomaan, mikä oli hätänä. Sana Elielin kuolemasta levisi kylässä kulovalkean tavoin. Kyläläiset tulivat surkuttelemaan Ruutia hänen onnettomassa kohtalossaan.
Ruut oli jo pienestä pitäen oppinut tuntemaan isiensä Jumalan ja vaeltamaan Hänen yhteydessään. Aamuin, illoin hän oli vuodattanut sydämensä kiitokset ja rukoukset Jumalalle. Mutta nyt oli kuin hänen oma sydämensäkin olisi pysähtynyt ja aivonsa perin lamaantuneet. Hän istui turtana poikansa elottoman ruumiin äärellä kykenemättä tajuamaan, mitä oli tapahtunut. Hän ei nähnyt eikä kuullut mitään moneen tuntiin.
Pohjaton suru
Kyläläiset auttoivat Ruutia poikansa hautajaisjärjestelyissä. He pesivät Elielin, kietoivat hänet kauniiseen viittaan ja nostivat hänet paareille. Koko kylä lähti saattamaan Ruutia kylän ulkopuolelle. Paarin kantaja kulkivat edellä ja niiden jäljessä tuli Ruut lyijynraskain askelin. Aarteeni, kalleimpani. Silmieni ilo, kaikkeni. Suruni on liian suuri, jotta pystyisin sen kantamaan. Ensin kuoli mieheni, nyt sinäkin olet poissa. Voi, mitä minulla on enää jäljellä? Olisinpa saanut kuolla sinun sijastasi, poikani rakkaimpani. Sinulla olisi ollut elämä edessä. Minulla ei ole enää mitään. On vain tyhjää, autiutta, pimeyttä, lohduttomuutta. Sinne minä sinut lasken, rakkaan isäsi viereen odottamaan ylösnousemuksen aamua.
Kuinka kukaan voisi ymmärtää suruni summaa, kipuni kauheutta, tuskani terävyyttä, ahdistukseni ankaruutta. Ei kukaan, ei koskaan. Kuolema, tuo kauhea vihollinen tempaisi sinut pois juuri kun elämäsi oli alkamassa, tulevaisuutesi hahmottumassa. Nyt on jäljellä vain lohduton tuska, kyynelteni meri. Olen kohta itkenyt itseni kuiviin. - Vieläkö Israelista löytyy lohdutus? Vieläkö Israelin Jumala katsoo kansansa puoleen? Vieläkö Hän muuttaa murheeni ilokarkeloksi? ? Ei! En jaksa uskoa! Se ei ole enää mahdollista. Toivoni on mennyttä. Jumalakaan ei enää kuuntele minua.
Seurueet kohtaavat
Mutta juuri kun koko seurue oli tullut ulos kylän portista, heitä lähestyi toinen saattue. - Keitä ovat nuo muukalaiset, jotka lähestyvät meitä? Yksi heistä menee paarien luokse ja pysäyttää kantajat. Kuka on tuo mies, joka tulee ihan viereen. Nyt hän katsoo minuun, katsoo minua suoraan silmiin. - Vavahdin tuon katseen edessä. Tuntui kuin jalkani olisivat muuttuneet maitovelliksi. Tarrauduin naapurin käsivarteen pysyäkseni pystyssä. Nuo silmät olivat jotain sellaista, mitä en pysty sanoin kuvaamaan. Ne olivat täynnä myötätuntoa ja ymmärrystä. Samalla niistä paistoi syvä suru ja merkillinen ilo. Jotenkin ne imivät minusta esiin kaiken toivottomuuden, lohduttomuuden ja pettymyksen, jotka olivat kietoutuneet sielun ympärille kuin rautakahle. Tunsin, miten tuon katseen voimasta sieluani sitova kahle ikään kuin suli olemattomaksi.
Mitä hän sanoi? "Älä itke." - Kuinka sinä voit sanoa noin? Etkö näe, että minun poikani on kuollut. Etkö tajua, että olemme menossa hautaamaan häntä. En saa enää koskaan pitää häntä sylissäni. En saa enää koskaan tuntea hänen lämpöään rintaani vasten. Tuhannet tunteet raastavat sisintäni. Tuhannet ajatukset risteilevät päässäni, mutta ne saa surultani sanottua sinulle mitään.
Miksi hän koskettaa paareja? Miksi hän estää meitä etenemästä? Miksi hän häiritsee kantajia? Mitä hän oikein aikoo? "Nuorukainen, minä sanon sinulle: nouse!"
'Oli kuin ukkonen olisi jyrähtänyt sisimmässäni. Sydämeni pysähtyi. Ei voi olla totta. Jumala ei voi tehdä minulle tällaista. Mieheni kuoli vain muutama vuosi sitten - ja me hautasimme hänet. Poikani, silmieni ilo, vanhuuteni turva, kuoli ja me hautaamme nyt hänetkin. Kuolleet eivät virkoa eloon ennen kuin viimeisenä päivänä. Ja kuitenkin. Jeesus - kyllä sen täytyy olla Jeesus - sanoi "Nuorukainen, minä sanon sinulle: nouse!".
Ei voi olla totta!
Mitä ihmettä nyt tapahtuu? Poikani! Ei se voi olla totta! Minun poikani ei voi herätä kuolleista. Mutta sittenkin... "Silloin kuollut nousi istumaan ja alkoi puhua." - Mitä hän sanoi: "Hoh hoijaa, tulipa nukuttua. Jaaha, mikäs torikokous täällä on. Huomenta äiti. Sinäkin olet täällä!"
Ei, vaan hän sanoi silmät säihkyen: "Äiti, äiti! Et ikinä usko millaista unta minä näin! Siellä oli Aabraham ja Iisak ja Jaakob ja Mooses ja... Voi, miten minä osaisin kuvailla sitä kirkkautta, sitä kauneutta, sitä harmoniaa, sitä suloisuutta, sitä iloa, sitä lepoa. Niitä kirkasvetisiä virtoja, henkeä salpaavan kauniita kukkia ja hedelmätarhoja. Äiti! Isä ja isoisäkin olivat siellä. He vilkuttivat minulle kauempaa. Voi miten suuresti Jumala rak...
"Hei, mutta miksi täällä on näin paljon ihmisiä. Miksi te olette kaikki niin surullisen näköisiä? Onko tällä tapahtunut jotain ikävää. Tehän olette kaikki niin kuin olisitte menossa hautajaisiin. Ja miksi minulla on päällä näin kummallinen yöpuku vaikka ilta on vielä nuori?"
Äiti oli valahtanut entistä kalpeammaksi, kun hänen poikansa nousi paareilla ja alkoi puhua. Hänen silmänsä näkivät ja korvansa kuulivat, että poika eli taas, mutta hänen sydämensä ei kyennyt ottamaan vastaan aistien todistusta. "Jeesus antoi hänet takaisin äidilleen".
Äidin sydän suli
Vasta kun hän tunsi poikansa lämmön rintaansa vasten, hänen sydämensä suli ja mursi kyynelten padon. Poika parka kastui ihan märäksi äitinsä onnen kyynelistä kansan riemuitessa heidän ympärillään. Mutta paidan kastuminen ei haitannut poikaa sillä nyt hän tajusi, että kyläläiset olivat olleet matkalla hänen hautajaisiinsa. -
"Oi riemujen riemu ja iloni suuri
heräs' poikani eloon kuolleista juuri!
Oi sinä Israelin toivo ja Israelin lohdutus.
Sinä olet sittenkin tullut kansasi avuksi. Minun avukseni."
Galileassa ei ollut koskaan aikaisemmin tapahtunut mitään vastaavaa. Kaikki läsnäolijat "joutuivat pelon valtaan". Siinä heidän silmiensä nähden ja korviensa kuullen oli kuoleman majesteetti väistynyt ja luopunut saaliistaan Jeesuksen sanojen voimasta. Kaikki ylistivät Jumalaa ja sanoivat: "Meidän keskuuteemme on ilmaantunut suuri profeetta. Jumala on tullut kansansa avuksi." (Luuk 7:16)
Mutta kertomus ei pääty tähän. Ruut on nyt isoäiti ja Elielin lapset pyytävät häneltä sadannen kerran: "Isoäiti, kerro meille taas, miten Jeesus herätti meidän isämme kuolleista."
Menetyksen tuska
Ystävä, en tiedä, mikä on sinun elämäsi tilanne tänään. Mutta sen tiedän, että Jumalalle sinä et ole toivoton tapaus. Ehkä hän ei herätä sinun kuollutta omaistasi eloon, mutta Hän saattaa antaa sinulle voiman elää heidän poismenostaan huolimatta. Tai sinua on kohdannut jokin muu menetys. Jumalan hyvä suunnitelma on näkymätön loimilanka meidän elämämme kudoksessa. Joskus emme itse kykene näkemään oman elämämme kudosta muuten kuin nurjalta puolelta. Se näyttää yhdeltä lankavyyhdeltä. Siinä ei näytä olevan mitään järkeä. Mutta Hän, joka meidät loi, tietää ja tuntee koko elämämme suunnitelmat ja sen pienimmätkin yksityiskohdat. Elämämme kudos on vielä kesken. Älkäämme masentuko, jos emme vielä saa siitä mitään tolkkua.
Saarnaajan mielestä on parempi mennä surutaloon kuin pitoihin, koska surutalossa näkee, mikä on kaikkien kohtalo. "Jokainen, joka elää painakoon sen mieleensä... Viisaan sydän on surutalossa, tyhmän sydän huvipaikoissa." Srn 7:2,4 ? Tästä samasta asiasta kirjoittaa Mooses "Opeta meille, miten lyhyt on aikamme, että saisimme viisaan sydämen." Ps 90:12.
Jumala ei säästänyt poikaansa
Jokainen terve isä ja äiti toivoo lapsilleen parasta mahdollista elämää. Jokainen terve isä ja äiti toivoo, että lapsille ei tapahtuisi mitään pahaa. Tätä taustaa vasten minua on syvästi puhutellut Paavalin sana Roomalaiskirjeessä. Hän kirjoittaa: "Jumala antoi Kristuksen kuolla" (Room 4:25a) Voi, miten raskaasti Jumalan Isän sydän kärsikään hänen Poikansa kanssa! Miksi Taivaan Isä antoi Poikansa kärsiä niin hirvittävästi ja kuolla julmimmalla mahdollisella tavalla! Paavali jatkaa: "meidän rikkomustemme tähden" (Room 4:25b). Jotta Hän voisi antaa meille meidän synnit anteeksi ja painaa meidät rintaansa vasten kerran kirkkaudessa.
Koska tämä on totta, niin voimme yhtyä Paavalin ajatuksiin: "Kun hän ei säästänyt omaa Poikaansakaan vaan antoi hänet kuolemaan kaikkien meidän puolestamme, kuinka hän ei lahjoittaisi Poikansa mukana meille kaikkea muutakin?" (Room 8:32)
Avaa sydämesi Herralle
Rakas ystävä. Joko sinä olet uskossa? Onko Jeesus sinun Herrasi ja Vapahtajasi? Rukouksessa voimme avautua Jumalan pelastavalle armolle ja parantavalle rakkaudelle. Rukouksessa me voimme opetella ottamaan vastaan taivaallisia aarteita, jotka meillä jo on Kristuksessa. Rukouksessa voimme laskea Hänet sisälle elämämme kipuihin ja ahdistuksiin. Hän tulee meidän elämäämme juuri oikealla hetkellä, jos me vain sallimme sen hänelle. Juuri nyt on oikea hetki, juuri nyt on pelastuksen päivä.
Jeesus sanoo: "Minä seison ovella ja kolkutan. Jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, minä tulen hänen luokseen, ja me aterioimme yhdessä, minä ja hän". (Ilm 3:20) Saako Jeesus tulla sinun elämääsi? Saako Hän herättää sinut synnin unesta iankaikkiseen elämään? Saako Hän koskettaa sinun 'paarejasi', joilla kannat hautaan kuolleita unelmiasi? Saako Hän sanoa sinulle: Herää, sinä joka nukut, ja nouse kuolleista, niin Kristus on sinua valaiseva! Ef 5:14 - Saako Hän sanoa sinun kuolleille unelmillesi: Nouse ylös. Kohota siipesi ja lennä!
Rukous:
Tule Pyhä Henki kirkastamaan Kristusta meidän sydämissämme. Pese se, mikä on meissä saastaista. Kastele se, mikä on meissä kuivaa. Paranna se, mikä on meissä haavoittunutta. Pehmitä se, mikä on meissä kovettunutta. Lämmitä se, mikä on meissä kylmentynyttä. Herätä se, mikä on meissä kuollutta. Anna meille ikuinen elämä. Jeesuksen, rakkaan Vapahtajamme kalliissa nimessä. Aamen`