13.10.2010 - Hiljainen päivä

Yöllä pakkasta päätellen huurteesta autojen katolla. Kuistilla +6 astetta 7 maissa.

Eilen havaitsin hymyn voiman. Kolme eri koiraihmistä tuli vastaan. Parin ensimmäisen kanssa en saanut katsekontaktia. Kolmas oli nuori nainen kahden koiran kanssa. Hän hymyili minulle! Tulin ihmeen iloiseksi tuosta pienestä asiasta. Siunasin häntä mielessäni. Sitten siunasin niitä kahta muutakin, joiden kanssa en kohdannut.

Päätin aloittaa kaupungin valloittamisen hymyilemällä! Itse asiassa heilutan käsiäni jo kaukaa, jos näen jonkun tutun tulevan ja arvelen, ettei hän kenties tunnista minua. Mutta usein tulee kävellyksi omissa ajatuksissani, enkä huomaa vastaantulijoita. Mutta hymy valloittaa.

Katsoin kehotuksesta netistä Bill Wiese 23 minuuttia helvetissä. Miehen kokemus on todella lukemisen tai katsomisen arvoinen. En osannut katsoa sitä videona, mutta luin tekstin, ja jo se mykisti.

Toivon, että luet tuon tekstin, arvoisa lukijani, oman itsesi ja rakkaittesi tähden. Se ei ole satua eikä huuhaata. Pelko voi saada sinut naurahtelemaan ja olemaan lukematta sitä. Paholainen tahtookin, ettemme usko helvettiin, koska se vihaa ihmiskuntaa sen tähden, että ihminen on Jumalan kuvaksi luotu. Se haluaisi sinut ja minut helvettiin, mistä ei ole poispääsyä milloinkaan.

Mies kertoo, että hänen kokemansa on kaikki kerrottu jo Raamatussa. Hän siteeraa Raamattua kertoessaan omista kokemuksistaan. Näin kaikki kokemuksemme täytyykin testata Raamatun sanalla. Sen yli tai ohi menevät asiat voimme jättää omaan arvoonsa.

Jeesus rakastaa sinua ja minua niin paljon, että haluaa meidän elävän onnellisina jo nyt, ja tietoisina siitä, että pääsemme taivaaseen hänen luokseen, missä ei ole mitään näitä maisia vaivoja. Se on mahdollista jokaiselle, joka uskoo häneen.

Seija Uimonen kirjoittaa kirjassaan:
"Ainoa todellinen ja suurin vaara on aina väijymässä meitä, se että saisimme vahingon sielullemme. TEIDÄN VASTUSTAJANNE PERKELE KÄY YMPÄRI NIIN KUIN KILJUVA JALOPEURA, ETSIEN KENET HÄN SAISI NIELLÄ. Mutta hänen voimansa on rajattu. Se raja on Golgatan ristin sanomassa: ei mikään voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa." -Jumalan kulkukoira

Olen todella iloinnut pari päivää, kun olen ymmärtänyt, miten paljon Jumala on minua parantanut vuosien mittaan! Raamatussa sanotaan: "Askel askeleelta heidän voimansa kasvaa..." Ps 84:8 UK mukaan. Eli kun vaellamme arkiset päivämme Hänen seurassaan, vähitellen paranemme, eheydymme, huomaamatta, mitä yhden päivän aikana tapahtuu. Jossain vaiheessa vaan näemme kauas taakse, ja tajuamme: olen muuttunut!

"Vanhurskaus käy hänen edellänsä ja seuraa hänen askeltensa jälkiä." Ps 85:14. Kun kuljen Herran perässä, minä paranen, näin minä asian ymmärrän. Minä seuraan Herraa, mutta hän seuraakin minua. Ihanaa, ihmeellistä!

Tänä aamuna vaati luonteen lujuutta seisoa meressä, ja minua suorastaan puistatti. Mutta kun ajattelen, etten voisi kävellä mereen, olisin niin sairas, niin eihän tuo nyt ole temppu eikä mikään seisoskella siellä pieni tovi. Verenkierto vilkastuu, ja myös laskuoppi pysyy päässä, kun lasken kahteen minuuttiin.

Tein leipää päivällä. Juurisaavi illalla keittiöön, juuri nousemaan, ja aamulla leipomaan. Epäilen, että juureni homehtui, sillä leipä maistuu paikoitellen homeiselta. Mutta täytyy syödä lisää, ennen kuin voin tehdä lopullisen arvion. Vasta yksi leipä syötynä voi tehdä vain alustavia päätelmiä. Leipä on pääosin makoisaa.

Arin luona olin pari tuntia. Kuuntelimme Valittuja paloja. Epäilen, että se lehti oli kuunneltu jo aiemminkin, sillä lihan ja kanan marinointiohjeet kuulostivat tutulta! Pienet palat vain kaksi päivää marinadissa, isommat köntit jopa viisi päivää.

Rukoilimme, ja Ari jäi kuuntelemaan Sananlaskuja Raamatusta, katse kohti vaahteraa, sänky poikittain huoneessa.

Lähikaupassa näin vanhan tutun hoitolapseni, jotan en ole nähnyt neljään vuoteen. Tyttö oli kasvanut, mutta äiti oli pysynyt juuri samannäköisenä. Halasimme, juttelimme. Olipa ilo tavata!

Ehkäpä teen pienen lenkin vielä. Olen tosi onnellinen, kun olen päässyt kävelemisen vauhtiin, ja lenkkarit, jotka heinäkuussa aiheuttivat paljon päänvaivaa ja varsinkin rakkoja, ovat talttuneet ja alistuneet käyttööni. Niillä on oikein hyvä pistellä menemään.

Toivotan siunausta iltaasi, hyvä lukijani! Vaikuttavia kuuntelu/lukuhetkiä Bill Wiesen seurassa.