08.10.2010 - Merkittävin hetki päivästä on aamu!

+10 astetta aamulla, vähän tihkusadetta tänään

Ehkä suloisin hetki päivästä on aamulla. Herään, radio auki olohuoneessa keinun vieressä. Klassista musiikkia tai virsiä viriää ilmoille. Kahvi porisemaan. Sytytän kynttilän tai valon valkoisiin tulppaaneihin tai molemmat.

Kuuntelen aamuhartauden ja kello kahdeksan aamunpeilin. Istun keinussa viltti harteilla, nautin kodistani. Suljen radion säätiedotuksen kuultuani.

Juon kahvia, luen Raamattua. Usein ensin vähän psalmeja, sitten Uutta Testamenttia. Vanhan Testamentin luku voi jäädä iltaan, riippuen aamusta.

Luen neljää, viittä hartauskirjaa. Rukoilen eri herätysliikkeiden rukousaiheiden puolesta. Katson Saran kuvaa rukousvihossani, rukoilen hänen ja lastemme ja Arin puolesta. Rukoilen lähettien, ystävien, monien asioiden ja ihmisten puolesta.

Kerron Jumalalle asioitani ääneen, kiitän Jumalaa kodistani, rakkaistani.

Tuollainen on hyvä aamu, ihana aamu.

Aina en onnistu aloittamaan noin. Ryntään pyykkitupaan, suihkuun, alan leipoa tai hyökkään tietokoneelle. Jos aamuvartio jää pitämättä, harmittaa, sillä se on erityinen hetki, vaikka voihan sen myöhemminkin pitää. Mutta usein se jää kokonaan, jos en muka ehdi istua aamulla alas sitä varten. Tunnen menettäneeni jotain tärkeää siltä päivältä.

Karautimme naapurini kanssa ostamaan taloyhtiön laskuun kanervia ja kukkasipuleita. Sain melkein rakon kämmenpohjaani, kun kaivoin pienellä rautalapiolla 50 kuoppaa karkeaan maahan. Postilaatikoiden alle, aidan vierelle, talomme seinustalle. Naapuri peitteli sipulit huolella. Keväällä odotamme maasta pilkistävän pikkuruisia keltaisia ja sinisiä kukkasia, joiden nimeä en nyt jaksa muistaa.

Kävin keskustelemassa uskovan terapeuttini kanssa tänään. Tulin todella iloiseksi, kun ymmärsin, miten paljon Jumala on minua parantanut. Kahlasimme läpi täyttämäni lappusen varhaislapsuuteen liittyen. Kaikenlaista on ollut, mutta kaikesta Jumalan on vienyt läpi ja hoitanut terveeksi!

Totta kai on keskeneräisiä asioita, kasvunpaikkoja, mutta niin pitää ollakin. Saamani uusi läpyskä onkin vähän kiperämpi täyttää ensi kerraksi. Siinä on muun muassa tällaisia kysymyksiä:
- Tulen onnelliseksi, kun...
- Minua pelottaa, kun...
- Olen hyvä seuraavissa asioissa...

Ehkä haastellisin on seuraava:
- Kaunista minussa on...

Olen kohtalaisen positiivisella mielellä. Uupumuksestani kertoo kuitenkin se, etten jaksa mennä tilaisuuksiin, jossa on paljon ihmisiä. Jumalanpalvelus on eri asia, sillä siellä ei tarvitse olla kenenkään kanssa, vaan saan olla Jumalan hoidettavana. Mielelläni olen yksin, mutta en koko päivää.

Itse asiassa päätin tänään jotain. Tästä lähtien alan kysellä itseltäni: mitä minä tarvitsen? Tai, mitä minä haluan? Ja sitten teen sitä, mitä se onkaan.

Kuulostaa itsekkäältä, mutta sitä se ei ole. Jos elän Jumalan tahdossa, hän antaa mielellään minulle sen, mitä tarvitsen. Saan myös sen, mitä haluan, sillä enhän halua muuta, kuin mitä Jumala on valmis minulle antamaan.

Eräs omaishoitaja kirjoitti naistenlehden palstalla, että hän ei pidä ollenkaan lomaa vuodepotilaana olevan miehensä hoidosta. Hän haluaa olla myötä- ja vastamäessä miehensä rinnalla. Vastasin hänelle.

Eihän toisen rinnalla oleminen tarkoita sitä, että siinä pitää olla joka sekunti. Kumpikin läkähtyy sellaiseen, jos tilanne jatkuu monta vuotta. Terve väsyy, sairas sitoo itsensä vain hoitajaan, puolisoon. Viikko, pari on eri asia. Ei se ole hylkäämistä, että siirtyy tilanteesta hetkeksi etäämmäksi. Sieltä voi olla parempi näköala todellisuuteen.

Kävin Arin luona. Hän nukkui kuin tukki, kun menin. Join kahvia aulassa, oli omaistenviikko. Kuuntelimme Arin kanssa Raamattuopiston rehtorin hartauskirjaa. Siinä on lohduttavaa ja rohkaisevaa sanaa joka päivälle. Ari halusi jäädä kuuntelemaan sitä, kun lähdin.

Olin kysellyt Elisabetilta, josko hän ehtisi pitsalle kanssani. Hän soitti riemastuneena viestini saatuaan: Totta kai tulen! Nähdään pian!

Niinpä kirmasimme läheiseen pitsapaikkaan, jossa oli mainiosti tilaa meille. Saimme hyvää palvelua, kahvitkin tarjottiin pöytään. Ruoka oli maistuvaa ja seura piristävää. Palasimme vielä kotiini istumaan kynttilöiden tuikkeessa. Juttelimme, rukoilimme.

Laitan Kirjoituksiini Honkasen tämän päivän jutun, se on mielenkiintoinen, kuten myös seuraava, jonka kirjoitan ehkä huomenna.

Jos saan luvan, liitän myös Asko Matikan luennot Ruskaleiriltä sivuilleni. Niissä on paljon pohtimista, jos haluaa tehdä matkaa sisäiseen itseensä.

Toivotan siunausta viikonloppuusi, arvoisa lukijani! Nautitaan kenties viimeisistä päivistä ennen räntäsadetta ja hyistä hyhmää.