28.09.2010 - Sisältörikas päivä!

Kaunis aurinkoinen päivä, yöllä pakkasta

Heräsin virkeänä. Kello oli vasta vajaa kuusi. Yritin nukkua vielä, mutta aamu oli kirkas, oli noustava. Kello näyttikin mennyttä aikaa: se oli pysähtynyt kaksi tuntia aiemmin, joten oli aikakin kömytä pystyyn! Kiitos, Herra, hyvin nukutusta yöstä!

Aamutoimien ja vähän ohkaisen hartaushetkeni jälkeen kävelin taas meren rantaan, uimaan. Seisoin katselemassa merelle, oli niin kaunista! Otin valokuvia, mutta ei kuviin saa imettyä Luojan luontoa sellaisena kuin sen aistii. Otin meressä "ristot" eli kökötin pari minuuttia paikallani kaulaa myöten vedessä. Hmmh. Ei tuntunut kylmältä.

Sillan kaiteet heijastuivat veteen melkein täydellisinä. Palapeleissä on usein tuo sama näkymä: kuva ja sen heijastus. Monesti on vaikea tietää, kuuluuko pala oikeaan siltaan vaiko sen kuvajaiseen.

Haluaisin itse heijastaa Kristusta niin, että ihmiset näkisivät Hänet eivätkä minua. Eikö se ole mahdollista, jos kerran en enää elä minä, vaan Kristus elää minussa? Periaatteessa se on mahdollista, ja Pyhä Henki voi tehdä sen mahdolliseksi.

Kuitenkin Raamatussa sanotaan selvästi:
"Tämä aarre on meillä saviastiassa, ettei tuo suunnattoman suuri voima näyttäisi tulevan meistä!"

Voimme olla Pyhän Hengen täyttämiä ja heijastaa Kristusta, mutta astia on kuitenkin tämä meidän savimaja, ja ainakin omassa kipossani on paljon astian makua. Vaatimattomuudestakin voi tulla itsensä korostamista, nöyryydestä nöyristelyä, heikkoudesta itsensä kehumista.

Ilman armoa on mahdotonta elää uskovan ihmisen elämää. On kuin taiteilisi kirjan syrjällä. Milloin putoaa lain alle, toiselle puolelle, milloin liialliseen vapauteen, jolloin ei pysy enää Sanassa.

Kunpa Jumalan armo ja Pyhän Hengen voima saisi vapauttaa minut ja jokaisen uskovan niin, että saamme vaeltaa kuin avatun kirjan sisällä. Ei kirjan ulkosyrjällä, josta voi pudota, vaan kirjan keskellä, jolloin ei voi pudota mihinkään, kun on Jeesuksessa.

Ja kun Jumala katsoo minua ja sinua, Hän näkee vain Jeesuksen, sillä me olemme Hänessä, kirjan eli Sanan sisällä.

Raamattupiiri oli tänään meillä. Oli sangen siunattu ilta. Eräs ystävä kertoi ihmeellisen parantumisensa. Hänen lisäkseen toinenkin hepatiitti-c -viruspotilas on parantunut. Lääkäri oli ottanut toiset verikokeet, kun ei voinut uskoa asiaa mahdolliseksi. Kiitos Jumalalle, Hän parantaa tänäkin päivänä!

Vaasassa on paljon nuoria alkoholisteja. Jeesus voi vapauttaa. Hän on usein ainoa ja viimeinen mahdollisuus. Ensi maanantaina alkaa klo 18 kaupungissamme alkoholistien vertaistukiryhmä, jonne rukoillaan erityisesti nuoria mukaan.

Ryhmää vetävät Virpi ja Pasi, jotka ovat itse entisiä alkoholisteja ja huumeenkäyttäjiä. Jumala on kutsunut nämä kaksi tuohon työhön. Tilaisuudet ovat helluntaiseurakunnan alakerrassa. Tervemenoa, jos asia koskee sinua, hyvä lukijani! Kyse ei ole helluntaiseurakunnan toiminnasta, vaan sieltä on löytynyt työlle tilat.

Arin luona kävin iltapäivällä. Kävelin sinnekin. Olen siis painellut kai yhdeksän kilometriä apostolinkyydillä tänään. Kävellessä voin pohtia, rukoilla ja jättää asiat jalkani alle, pois mielestä.

Ari oli tänään keuhkoröntgenissä. Huomenissa kai selviää, mitä kuvista ilmenee. Ari näytti hyväkuntoiselta, mutta nukahti, kun olin siellä. Se on harvinaista. Ehkä huomenna on taas verikokeet.

Mielessäni ovat olleet entiset naapurini. Luin lehdestä, että eräs heistä oli yllättäen kuollut. Kyseessä ei ole paljon itseäni vanhempi ihminen. Äkillinen kuolema pysäyttää aina. Rukoilen, että perhe saa voimaa ja Jumala voisi lohduttaa kutakin perheenjäsentä ja naapureita. Ja tietysti vetää ajattelemaan, mikä on meidän jokaisen loppumme.

Käväisin saunassa raamiksen jälkeen. Aion vielä tutkia vähän Raamattua, sillä mielessä on jotain kiperiä asioita.

Nuku hyvin, arvoisa lukijani!