11.09.2010 - Matkakuumetta!

Syksy jatkuu kauniina ja aurinkoisena. Orvokkini, verenpisarani ja ruusuni kukkivat vielä ulkona.

Möhläsin päivällä. Teron tukka piti leikata neljän millin sängeksi. "Tuleepa tästä kuin kalju", sanoin ja Tero totesi, että niinpä näkyy tulevan. Minulla ei ollut koneessa teräsuojusta, joten kaikki karvat lähtivät Teron päästä toiselta puolelta edestä ja toisen korvan päältä. Niinpä vedettiinkin kahden millin sänki jäljellä oleviin hiuksiin.

Aamu oli rauhallinen, kun odotin, että Tero herää nauttimaan aamusta kanssani. Ehdin lukea kaikki aamukirjani ja Raamattua ja juoda runsain määrin kahvia. Pitsaakin aloin jo vääntää.

Kävin Arin luona pyörällä iltapäivällä. Hän voi muuten hyvin, mutta yski mahdottomasti, varsinkin kun olin lähdössä. Rukoilimme, jätin hänet Herran huomaan ja kurvasin uimarannan suuntaan.

En meinannut viitsiä sittenkään mennä uimaan asti, laiskuus iski lähellä kotia. Mutta samassa näin tyhjän tölkin kadun toisella puolella. Rahanahneus iski kavalasti! Kun kerran tien yli kirmasin, niin jatkoin sitten Hietasaareen asti. Siellä muistin aina olevan rahanarvoista tavaraa keräilijää odottamassa. Toisin sanoen pullo tai kaksi.

Halvat huvit, iso ilo, kun tyytyy vähään! Jotain samantapaista oli eilen äidiltäni saamassani kortissakin. Jos odottaa suuria aarteita elämältä, ei ehkä koskaan saavuta mitään. Jos nauttii kauniista kukkasesta tien poskessa, koko elämä voi koostua suloisista muistoista.

Haluan jakaa lukijoilleni ajatuksia aamulla lukemastani. Kun sitten alan kirjoittaa, ei teksti enää välttämättä eläkään samoin kuin aamulla. Mutta seuraava Muroman ajatus on kuin omani:

"Täytyy itse palaa, jos mieli saada toiset syttymään. Täytyy itse omistaa elämä, jos mieli olla välikappaleena elämän syntymiseksi toisissa. Virta ei milloinkaan nouse lähdettä korkeammalle. Hengellisesti nukkuvaa tai kuollutta on mahdotonta käyttää elämän työhön." -Kansan herätys

Huomisaamuna suuntaan nokkani kohti pohjoista. Varhain aamulla bussi kurvaa Seinäjoen kautta länsirannikkoa pitkin Suomi-neidon käsivarteen ja sormiin. Sieltä käsin teemme ryhmän kanssa vaellusretkiä päivittäin ympäriinsä. Matka on Kansanlähetyksen järjestämä, niin sanottu sielunhoidollinen ruskamatka.

Toivon ja rukoilen sydämestäni, että tuleva viikko on siunattu sekä Arille että lasteni perheille, kuten itselleni. Sitä rukoilen myös sinulle, arvoisa lukijani!

jk. Söin pitsaa aivan liikaa. Oloni on kuin kinkerilampaalla! Jännittää huominen matka!