30.08.2010 - Mereen en ehdi!

Kaunis syyspäivä, lämmintä.

Päivä oli kaikinpuolinen mainio. Kävelin työmatkat, kuusi kilometriä yhteensä. Mikäs oli kävellessä, kun lenkkarit eivät temppuile enää ja sää oli mitä ihanin! Keräilen kuntoa ruskamatkaani varten, vaikka en tahdo jaksaa uskoa, että pääsisin lähtemään sinne tai minnekään. Toivon ja rukoilen kuitenkin, ja toivon, että epäuskoni joutuu syvään häpeään.

Työpäivä meni niin hyvin kuin se voi mennä. Paluumatkalla olin Arin luona tunnin verran. Ehdimme rukoilla ja kuunnella psalmeja. Jotain hoitotoimenpiteitä tein myös.

Aioin uimaan, mutta aika on rajallinen. Kaupassa kävin, sämpylätaikinan tein. Leipominen ei ole välttämätöntä, mutta leipomisen tuoksu on minulle kodin tuoksu. Heitän pakasteeseen, mitä en ehdi syödä. Eiköhän noita syömämiehiä jossain vaiheessa ilmaannu.

Vieläkin ihmettelen, mitä Jumala teki sisimmässäni eilen. Jokin sisäinen remontti se oli. Toivon vaan, että se vaikuttaisi myös nukahtamiseeni. Untahan en saa. Halkonukutusta en ole kokeillut, koska siihen tarvittaisiin halon heilauttaja.

Muutokset elämässäni ovat olleet syviä ja rajuja vuoden aikana. Sisäinen ihmiseni ei pysy mukana. Toivon ja rukoilen, että vähitellen sisä- ja ulkopuoleni pääsisivät yhteisymmärrykseen. Nukahtamistabletin neljänneksen tai vielä toisenkin nakkaan iltaisin. En edes uskalla valvoa yli puolenyön. Seuraava päivä menee synkissä merkeissä, jos en nuku riittävästi.

Nyt alkaa olla taas mukavasti väsynyt olo, mutta sillä ei välttämättä ole tekemistä nukahtamisen kanssa. Ne ovat kaksi tyystin eri asiaa, valitettavasti. Mutta jotain ne viestittävät, ja omaa sisäpostia on parasta kuunnella.

Vähitellen minulle on alkanut kirkastua, että asun YKSIN. Kun tulen saunasta, täällä ei ole ketään. Kun tulen mistä tahansa, koti on tyhjä. Täällä minun on ihan hyvä olla, mutta muutos on melkoinen siihen verrattuna, että perheeseeni on kuulunut neljä lasta. Nyt ei ketään ole kotona. Ariakin on enemmän ikävä, ja suren ettei hän voi asua kotona. Häntä en tosin osaa täysin kaivata kotiini, sillä 16 vuotta on kulunut siitä, kun elimme saman katon alla. Jumala yksin tietää tiemme!

Sämpylätaikina lienee noussut. Tekaisen sämpylät. Salaattikauha on mitä oivallisin kapistus koukata taikinanpyörylä pellille kulhosta. Ei sotkeennu pöytä eivätkä kädet. Laiska paljon työtä tekee, viisas pääsee vähemmällä, sanottiin ennen. Sämpylät ovat yhtä hyviä, vaikka ne olisi tehty sangen löysän kaavan mukaan.

Aamulla heräsin kuudelta ennen kellonsoittoa. Minulla oli hyvää aikaa istua keinussani jalat tyynyllä, lukea Raamattua ja muuta ja pyytää päivään kaikkea tarvittavaa. Jumala antoi kaiken tarvitsemani ja kiitän Häntä siitä. Olen koko viikon töissä, mikäli T. Uupumus ei käy kimppuuni (T = totaalinen).

Hyvää yötä, Jeesus myötä, arvoisa lukijani.