19.08.2010 - Mummoko pankkirosvo!

Aurinko paistaa, syksyn raittiutta ilmassa.

Nousen joka aamu riittävän varhain, olivatpa päivän työt mitkä hyvänsä. Näin olen pontevasti päättänyt. Tänään lösähti tuo päätös ja lojuin yhdeksään asti punkassa.

Joku kopisteli yöllä kolmen maissa ja heräsin. Kuin olisi ikkunaan koputettu, ja muistaakseni vastasinkin koputtajalle jotain. Sen jälkeen nukkumisen sain unohtaa, kolotti niskaa ja pakotti harteita. Taas vakuutuin siitä, että nukkumaan meno ja unen saanti on maailman tylsin asia minulle nykyisin.

Kampesin ylös ja kiiruhdin ihailemaan mustikkasaalistani, joka pakastuu talvea varten. Mustikoiden poimiminen ja saaminen edustaa minulle turvallisuutta, niin arvelen.

Pakkasin tärkeimmän retkivarusteen eli termospullon kahveineen autoon eilen ja yhdeltä olin metsässä. Tärkeää ei ollut vain saada mustikoita, vaan päästä paikkaan, jossa olen monesti lasteni ja Maija-ystävän kanssa karkottanut käärmeitä ja hörppinyt höyryävää kahvia.

Istuin lammen rannassa kahvipaussilla, kun olin poiminut ja perannut marjoja monta litraa. Vadelmia en löytänyt. Sen sijaan vanha potkukelkka ynnä kolme pulkkaa oli tarjolla. En huolinut.

Mitä jos joku hulttio tulisi metsässä ja vaatisi marjani itselleen? Antaisin ja lupaisin rukoilla hänen puolestaan loppuelämäni. En tiedä, toimisinko noin, mutta se olisi ainakin kristillistä. Mieluummin tietysti näyttäisin taivaan merkit.

Lapsuudessani tien takana oli aina mainiot marjamaat. Tätini tuli usein meille, ja olimme yhdessä mustikoita poimimassa. Kerran hän jätti kahden litran päälärin odottamaan kannon nokkaan paluutamme. Pääläri oli täynnä puhtaita, käsin poimittuja marjoja. Kun palasimme, joku ohikulkija oli tyhjännyt mustikat omaan astiaansa.

Muistan tätini pettymyksen - ja meidän kaikkien. Silloin vielä ihmisiin saattoi luottaa, niin luulimme. Yhtä paljon kuin marjojen menetys, vaivan näkö joka valui tyhjiin, tätiini koski se, että joku voi olla noin ilkeä ja paha.

Totuus jokaisesta ihmisestä on juuri noin surkea. Kenties olemme vain saaneet hiukan kasvatusta tai ohjausta, emmekä murhaa kaikkia vastaantulijoita, ammu koululaisia tai huristele juovuksissa toisten päälle. Mutta Raamattu vakuuttaa, että jokaisella meissä on synninsiemen itsessämme. Kykenemme samoihin kauheuksiin kuin kuka tahansa roisto, jos olosuhteet ovat johtaneet meitä siten, tai mistä se sitten johtuukin milloinkin.

Room 7:21- sanoo asiasta näin:

"Niin huomaan siis itsessäni, minä, joka tahdon hyvää tehdä, sen lain, että paha riippuu minussa kiinni;
sillä sisällisen ihmiseni puolesta minä ilolla yhdyn Jumalan lakiin,
mutta jäsenissäni minä näen toisen lain, joka sotii minun mieleni lakia vastaan ja pitää minut vangittuna synnin laissa, joka minun jäsenissäni on.

"Minä viheliäinen ihminen, kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista?
Kiitos Jumalalle Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta! Niin minä siis tämmöisenäni palvelen mielellä Jumalan lakia, mutta lihalla synnin lakia."

Eilen havaitsin, että joku on kirjoittanut lastenkirjan, joka minun on hankittava itselleni. Sen nimi on:
MUMMONI ON PANKKIROSVO

Kirja kertonee dementoituneesta mummosta ja on tarkoitettu kouluikäisille. Sitähän olisi lysti mummon lukea lapsenlapsilleni tulevaisuudessa, jahka päivät koittavat.

Mustikkaisin sormin oli paha mennä kirjastoon eilen. Senpä takia kurvaisin uimassa meressä tulomatkalla, ja sain käteni puhtaiksi. Illemmalla ampaisin Arin luo. Hän oli hyvässä kunnossa, ja meillä oli mukava hetki yhdessä.

Kun minulle sanotaan, että joku on "tosi huonona", tarkistan usein, mitä se tarkoittaa. Kun Ari on "tosi huonona", hänellä on kuumetta reippaasti, hän korisee tai rohisee, eikä tietenkään puhu tai liikahda mihinkään lukuunottamatta kasvojen liikkeitä.

"Hyväkuntoinen" Ari on silloin, kun lämpöä ei ole, hän ei rohise suuremmin eikä tunne kipua, jota hänellä kai harvoin onneksi on.

Samat sanat voivat merkitä ihmisille kovin erilaisia asioita.

Tänään luonani on Wycliffe-piiri. Rukoilemme raamatunkääntäjien puolesta eri puolella maailmaa. Saamme sähköpostina tuoreita rukousaiheita. Piirissä käy muutamia ihmisiä, enkä tapaa heitä yleensä muualla, koska kukin käy omissa seurakunnissaan. Mutta Jeesus on meille kaikille rakas.

Senpä takia mustikka-raparperipiirakka on uunissa, sämpylät leivottu, ja minä olen lähdössä Arin luo ja asioille. Uimaan toivon ehtiväni jossain vaiheessa.

Aamulla olen lähdössä Petäjävedelle Teron sotilasvalatilaisuuteen ja sen jälkeen hän pääsee lomille. Lähtö on varhain, eksymisvara on otettava huomioon. Maanantain olin töissä, koska tein huomisen työpäivän etukäteen.

Siunausta päivääsi, hyvä lukijani! Herra Jeesus olkoon kanssamme.

jk. Toissa päivänä kävin Pelastuskaupassa. Ostin kaksi kirjaa, joista toinen oli ilmainen vuoden 1951 tyttökirja sekä kynttilälle aluslautasen. Koko komeudesta maksoin 15 senttiä. Ei hullumpaa, vai mitä!