03.08.2010 - Kohtaamispäivä ja kahden tunnin kauppareissu!

Mukavaa säätä! Pannako takki pyöräillessä vai tarkeneeko ilman - siinä ja siinä!

Itse kenelläkin tulee jokin mielikuva, kun puhutaan ihmeistä. Minulle arkipäivän johdatukset ovat usein sellaisia.

Aamupäivän rukoilin ja odotin lähiseurakunnan rukoushetken alkamista. Minulla oli palava halu päästä rukoilemaan, uusien ihmisten kanssa mahdollisesti. Niin myös tein.

Taivas laskeutui alas. Jumala puhui meille toistemme kautta, Raamatun tapahtumien kautta. Jo aamulla koin Jumalan pyhyyttä, kun luin Raamattua, Mark 4:38 eteenpäin:

"Ja itse hän(Jeesus) oli peräkeulassa ja nukkui nojaten päänaluseen. Ja he herättivät hänet ja sanoivat hänelle: "Opettaja, etkö välitä siitä, että me hukumme?"
Ja herättyään hän nuhteli tuulta ja sanoi järvelle: "Vaikene, ole hiljaa". Niin tuuli asettui, ja tuli aivan tyven.
Ja hän sanoi heille: "Miksi olette niin pelkureita? Kuinka teillä ei ole uskoa?"
Ja suuri pelko valtasi heidät, ja he sanoivat toisillensa: "Kuka onkaan tämä, kun sekä tuuli että meri häntä tottelevat?"

Kun Pyhä Henki avaa Sanan kohdan, niin sen ymmärtää eri lailla kuin koskaan ennen. Sama kohta voi aueta eri tilanteissa ihan uudella tavalla. Niin tuokin kohta, niin tuttu kuin se onkin.

Opetuslapset ihmettelivät, ettei Jeesus auttanut heitä myrskyssä vaan nukkui. Jeesus puolestaan ihmetteli, etteivät opetuslapset käsittäneet, että hän hallitsee jokaista myrskyä, mikä hänen lapsiaan kohtaa.

Kun asiat sujuvat kuin rasvattu, on helppo kiittää Jumalaa ja uskoa häneen. Kun emme hallitse tilannetta, ovet sulkeutuvat edestämme tai muuta sellaista, alamme heristellä nyrkkiä Jumalalle: missä sinä olet!

Sen sijaan meidän tulisi ymmärtää, että myrskyn iskiessä meidät maahan, nurin tai lyttyyn, Jeesus on siinä läsnä. Hän sallii myrskyn jostain syystä, jota emme heti ymmärrä. "Vastedes olet sen käsittävä" - viimeistään taivaassa.

Oletuksemme on siis, että kun asiat tapahtuvat kauniisti, siististi ja meidän tahtomme mukaan, Jeesus on kanssamme. Jos niin ei tapahdu, Jeesus on häipynyt muille maille ja jättänyt meidät yksin. Tai ei ainakaan kuule meitä tai ei välitä, mitä meille tapahtuu.

"Salliessaan kiusauksen hän valmistaa myös pääsyn, niin että voitte sen kestää", lupaa Raamattu, joka on Jumalan sanaa alusta loppuun. Raamatun totuutta ei muuta se, mitä mieltä sinä, minä tai enkelit taivaassa ovat. Me saamme uskoa tai olla uskomatta häneen, se ei muuta totuutta.

Jeesus sanoi: MINÄ OLEN TIE, TOTUUS JA ELÄMÄ. Jeesus on kaikkea tuota.

Keitin päivällä kahvit termospulloon ja ampaisin pyörälleni aikeissa pyörähtää kirjastossa - seuraavaa Pappila-kirjaa hakemaan. Melkein törmäsin erääseen uskonystävään, jota harvoin tapaan. Jäimme juttelemaan ja suunnitelmani Raamattupiirin alkamiseksi vahvistuivat.

Kirjan saatuani kurvasin Arin luo. Antibiootti oli aloitettu eilen illalla, koska Ari oli ollut limainen. Hän vaikutti nyt hyväkuntoiselta, oli pirteä ja iloinen, tapansa mukaan. Hän oli odottanut minua, ja se tuntui mukavalta!

Juttelimme, kahvittelin, luin päivän lehden ja rukoilimme. Kuuntelimme Psalmeja ja niitä Ari jäi kuuntelemaan, kun lähdin kauppaan.

Törmäsin seurakuntamme lähettiin vaatehyllyn luona kaupassa! Hän on palaamassa kauas kentälle huomenna! En ollut onnistunut tähän mennessä tavata häntä, eikä hän minua, sillä he eivät asu ihan lähellä. Itku silmässä kuuntelin hänen perheensä kuulumisia ja Jumalan uskomatonta johdatusta. Tai eihän se uskomatonta ole, mutta ihminen on pieni, Jumalamme niin suuri ja väkevä auttaja ja tekee enemmän kuin osaamme odottaa.

Halasimme lähetin kanssa moneen otteeseen, ennen kuin hän kiiti perheensä perään.

Seuraavaksi jäin suustani ja korvistani kiinni erään papan kanssa, jonka lapsenlapsi on meidän pojan tuttava. Hän jatkoi matkaa, kun erään muinaisen esikoululaiseni äiti tuli juttelemaan. Puhuimme pitkään moninaisia asioita servettien luona.

Kassalle asti ennätin, ennen kuin huomasin kassiaan täyttämässä olevan mattopyykkikaverini, ja huutelin hänelle, että jäisi odottamaan. Varmaan kymmenen vuotta sitten satuimme yhtä aikaa mattorantaan. Silloinen kohtaaminen on jäänyt meidän molempien mieleen.

Nytkin aloitimme keskustelun mattojen pesusta, mutta pian se siirtyi syvemmille vesille. Hinauduimme itsekin eteisen penkille istumaan kärryinemme. Olipa ihanaa johdatusta tuokin kohtaaminen!

Havaitsin, että sauna lämpiää meikämammalle noina minuutteina, joten vähitellen matonpesijä marssi mansikoita ostamaan ja minä pyörääni lastaamaan. Siinä olikin tekeminen, sillä hinasin jauhoja kilokaupalla. Aion näet leipoa tulevina päivinä.

Saunareissut tehty, raparperipiirakat leivottu ja raparperien omistajalle vein makupalat. Pihalla tapasin uudet naapurini. Kerroin heille, että heillä on oikesti tosi suloinen herätyskellon ääni. Siihen oli hauska herätä tänä aamuna. Luultavasti hekin pitävät sen äänestä, sillä he eivät kaikesta päätellen halunneet millään olla heräävinään, vaan halusivat kuunnella sen suloääniä minuuttikaupalla.

Ei se minua häirinnyt todellakaan. Minusta on mukavaa, etten elä hautausmaalla, vaan elävien ihmisten keskellä. Meteli on tietysti asia erikseen, mutta sitä täällä ei kuulu kuin joskus ulkoa yöllä.

Tunsin itseni aasiksi, kun mainitsin naapureille herätyskellosta. Hyvät naapurit ovat Jumalan lahja, sitä mieltä olen. Minulla on tässä sellaisia, ei mitään valittamista. Enpä totisesti tahtoisi, että he kokisivat allekirjoittanee hankalaksi muijaksi. Jumala siunatkoon jokaista naapuria - meillä kaikilla lienee sellaisia!

Luther kirjoittaa tänään:

HÄN KUTSUU OMAT LAMPAANSA NIMELTÄ.
" - - Samoin hän jakaa kullekin oman lahjan: toiselle vahvemman uskon kuin toiselle, terävämmän ymmärryksen, ennustamisen ja Raamatun selittämisen, saarnaamisen ja toisten hallitsemisen lahjan. - - toisen hän panee kärsimään paljon, toisen taas vähän. - - Pietarin hän johdatti toisenlaisiin kärsimyksiin kuin Johanneksen.

"Kristuksen valtakunnassa on monenlaisia lahjoja, töitä ja kärsimisiä, jaeltuna jokaiselle hänen kykynsä ja kutsumuksensa mukaan. Kaikki ovat kuitenkin samoja Kristuksen karitsoja, kaikista hänen rikkauksistaan osallisia. Kaikki he ovat hänelle yhtä rakkaita." -Mannaa Jumalan lapsille

Siirryn sohvalle Pappila-kirjan pariin. Toivotan kauniita unia, arvoisa lukijani, sinulle!