09.07.2010 - Päivien kimallusta, auringon porotusta!

Merivesi 21 astetta Hietasaaressa.

- Putosin neljän metrin tikkailta alas, sanoi Billy.
- Kauhistus! Miten kävi?
- Ei pahasti. Seisoin alimmalla askelmalla!
Näin vitsailtiin Pappila -kirjassa tänään.

Päiväni on kulunut vaaniessa mattojen kuivumista ja tähyillen synkkiä pilviä, joita ajelehti hetkittäin taivaalla. Sadetta ei onneksi tullut, matot ovat nyt kuivia, ja kotona tuoksuu suloisesti mäntysuovalle.

Oivalsin vasta äskettäin, että mäntysuopaliuosta pitää laimentaa, muuten mattoihin jää jälkiä liuoksesta. Kokemusta on siitäkin. Nyt sitten jälkiviisaasti luin lehdestä saman asian.

Siivoilin kotia tänään, kun matot olivat pois lattialta. Kanniskelin penkkilaatikkoa ympäri huushollia ja rukoilin sille sopivaa paikkaa. Samoin keinu ja pyörötuoli vaihtoivat paikkaa. Kaikkea arkistakin voi rukoilla. Ehkä etenkin arkista. Harvoin on juhlavia asioita rukoiltavana. Yleisin rukoukseni taitaa olla: Auta, Herra! Johdata! Anna voimaa!

Muroma puhui minulle tänään rohkaisevasti:
"Jumalan tahdon tiellä kaikki lopulta kirkastuu. Sekin, mikä nyt on pimeää ja vaikeaa.
Oman tahdon tiellä kaikki lopulta pimenee. Sekin, mikä nyt on valoisaa ja helppoa." -Elämä Hengessä.

Kari Honkasen kirjoitus puhuttelee samoin. Hän kertoo sääskilauman hyökkäyksestä saarnaajaparan kimppuun. "Itikoiden elämä on veressä. Ilman sitä niillä ei olisi mitään mahdollisuutta elää, vaikka ihmiset eivät vapaaehtoisesti antaisikaan itseään purtavaksi."

Honkanen tajusi, että ihmisenkin elämä on biologisesti riippuvaista verenkierrosta, verestä, ja samoin on hengellisyytemme laita. "Hengellinen elämämme on 100%:sti riippuvainen Jeesuksen puhdistavan veren vaikutuksesta ja voimasta. Jeesuksen Golgatalla vuodattama veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä." - Pilviä ja paistetta -kirja, s. 296

Joillekin ihmisille on sanottu lapsuudessa, että Jumala heittää kuumalla kivellä, jos ei ole kiltti tai muuta sellaista. Itse en ole koskaan ajatellut niin, tai en ole kokenut tuollaista. Mutta tänään sain itseni kiinni moisesta ajattelusta.

Huokaillessani huokaamasta päästyäni mieleeni tuli, että jos en ymmärrä olla kiitollinen siitä, miten hyvin asiani ovat, Jumala lyö lisää puita pesään. Sitten ymmärrän, että olin tyhmä, kun en ymmärtänyt pelkästään iloita, sillä kaikkihan oli kuin lasten leikkiä elämässäni.

Olenhan minä kiitollinen. Mutta jos norsulauma piirittää aamusta iltaan ja illasta aamuun noin kuvaannollisesti, kuten ajattelen, mietin, millä saisin nämä norsut muuttamaan muualle, vaihdetuksi vaikkapa lampaisiin tai edes lehmiin.

Jobin kirja sanoo, luku 34:

"Ymmärtäväiset miehet sanovat minulle, viisas mies, joka minua kuulee, virkkaa:
'Job puhuu taitamattomasti, ja hänen sanansa ovat ymmärrystä vailla.
Jospa Jobia koeteltaisiin ainiaan, koska hän vastaa väärintekijäin tavalla!
Sillä hän lisää syntiä syntiin, lyö kämmentä keskellämme ja syytää sanoja Jumalaa vastaan.'" Job 34:34-

Herra varjelkoon minua syyttämästä Jumalaa epäoikeudenmukaiseksi tai muuta sellaista. Mutta iniseehän koirakin ja on häntä luimussa, kun sen isäntä ojentaa sitä.

Jälleen kerran Daavidin kokemus lohduttaa minua:
"Daavid vastasi Gaadille: "Minä olen suuressa hädässä. Me tahdomme langeta Herran käsiin, sillä hänen laupeutensa on suuri; ihmisten käsiin minä en tahdo langeta." 2 Sam 24:14

Jumala auttaa ja lohduttaa arkisen elämän keskellä, tavallisissa asioissa. Tänään olin toivonut eräiltä ihmisiltä apua eräässä asiassa, mutta en saanut pyyntööni vastakaikua. Surin sitä. Samalla ymmärsin, että Jumala ikään kuin puhui:
"Ihmiseen sinä petyt aina. Älä pane toivoasi ihmisen apuun. Luota vain minuun, minä autan sinua."
Jesajan kirjassa Jumala ihan oikeasti lupaakin näin:
"Minä Herra, sinun Jumalasi, tartun oikeaan käteesi ja sanon: `Älä pelkää, minä autan sinua.`Jes 41:13

Ari oli kumman pirtsakassa kunnossa. Vaikka olimme lähes pari tuntia ulkona ja lehtisalissa, hänestä oli Ellun kana kaukana. Itsekin hän ilmaisi voivansa hyvin.

Kun Arissa on tärmää, minulla on vara löysätä. Ainakin hiukan, sillä ei sitä tärmää niin runsaasti hänessä oli viime vuosina ollut, että kovasti olisin revitellyt. Mutta purin tänäänkin kunnon tunkiot hänen kuultavakseen. Ilmaisin murhanhaluni, vimmani piestä yksi sun toinen tyyppi ja oloni helpotti, kun sain purettua itseäni.

Uimareissulla tapasin myös erään vanhan tuttavan ja juttelimme pitkään. Tulin Jumalan lohduttamaksi tuon ihmisen kautta. Kiitos sinulle, ystävä, olit Jumalan enkeli minulle!

Turha minun on teeskennellä olevani parempi kuin olen. Totuus minusta kuten jokaisesta ihmisestä on, että:

"Minä sitä vastoin olen turmeltunut ihminen, synnin orjaksi myyty. En edes ymmärrä, mitä teen: en tee sitä, mitä tahdon, vaan sitä, mitä vihaan. Ja jos kerran teen sitä, mitä en tahdo, silloin myönnän, että laki on hyvä.

"Niinpä en enää teekään itse sitä, mitä teen, vaan sen tekee minussa asuva synti. Tiedänhän, ettei minussa, nimittäin minun turmeltuneessa luonnossani, ole mitään hyvää. Tahtoisin kyllä tehdä oikein, mutta en pysty siihen.

"En tee sitä hyvää, mitä tahdon, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo. Mutta jos teen sitä, mitä en tahdo, en tee sitä enää itse, vaan sen tekee minussa asuva synti.

"Huomaan siis, että minua hallitsee tällainen laki: haluan tehdä hyvää, mutta en pääse irti pahasta. Sisimmässäni minä iloiten hyväksyn Jumalan lain, mutta siinä, mitä teen, näen toteutuvan toisen lain, joka sotii sisimpäni lakia vastaan. Näin olen ruumiissani vaikuttavan synnin lain vanki.

"Minä kurja ihminen! Kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista? Kiitos Jumalalle Herramme Jeesuksen Kristuksen tähden! Niin minun sisimpäni noudattaa Jumalan lakia, mutta turmeltunut luontoni synnin lakia."
Room 7, uudempi käännös.

Tuohon Jumalan sanaan sanon hallelujaa, kiitos Jumalalle Jeesuksesta!
Nuku hyvin, arvoisa lukijani! Minäkin painelen nukkumaan mäntysuovantuoksuisessa kodissani kiitollisena Jumalalle armosta, jonka saan omistaa Jeesuksen tähden.

jk. Luulin tuhonneeni porkkanaöljyputelini, jonka hankin vuonna 1992 auringonpolttamia parantamaan. Löysin onneksi pullon ja sitä on vielä puolet jäljellä. Luultavaksi se riittää loppuelämäkseni, ja voipi jäädä vielä perinnöksi lapsillekin.