29.06.2010 - Pysy lujana! Älä anna periksi!

Kesän hellettä, ei kylmää tuulta tänään.

Häpäisin itseni huoltomiesten silmissä mankelin takia, joka vihaa minua. Menin muina miehinä mankeloimaan kaksi tavallista käsipyyhettä. Laitoin pyyhkeet asiallisesti pellavakankaitten väliin, ja painoin kampea.

Kun pyyhkeet olivat varmasti litistyneet riittävästi, rullasin kankaan ulos mankelista. Mutta missä pyyhkeet? Ne olivat hävinneet! Kurkistin mankelin alle, taakse, kangaslokeroon ja tiirasin joka hönnistä. Ei pyyhkeitä.

Laitoin postia huoltomiehille, ja kerroin ongelman laadun.

Kun iltasella menin tutkailemaan saunalistaa, tirkistin myös mankelin suuntaan. Pyyhkeeni olivat sievällä rullalla ja tursusivat ulos mankelin sisälmyksistä. Olin aavistanutkin niiden olevan siellä. Näköjään halusivat sittenkin tulla esille.

Niin se on, että mikään ei pysy salassa, vaan kaikki kätkössä oleva paljastuu ennemmin tai myöhemmin, halusimmepa tai emme. On syytä pitää lyhyet tilivälit Jumalan suuntaan. Kaikki se, mikä jää tunnollemme, tuodaan kerran valoon. Vastaavasti sen, minkä tunnustamme Jumalan edessä jo nyt, Jumala antaa anteeksi, eikä enää muista sitä. Sitä asiaa ei enää ole.

Jos mankeli kenkkuileekin, niin kinkkuhaarukan olen huomannut ylen toimivaksi ja käyttökelpoiseksi kapistukseksi. Sillä voi keihästää vaikkapa oikuttelevia pöytäliinoja. Eiväthän käsiparat joka paikkaan yllä, vaikka miten pitkiksi olisivat venyneet.

Virkattu liinani syöksyi pakastimen taka joka kerta, kun avasin pakastimen kannen.

Mutta eipä syöksy enää! Aluksi teippasin liinan kiinni kanteen ja olin tyytyväinen luovuuteeni. Mutta jo seuraavalla kerralla jouduin turvautumaan taasen kinkkuhaarukkaan, teippi petti. Nyt liina on narulla kiinni pakastimen rivassa. Ei liu`u enää. Kinkkuhaarukka saa lekotella jouluun asti.

Kävin kirjoittamassa työsopimuksen tänään. Se on hyvin vaatimaton kunnon rehkijöiden työsopimuksiin verrattuna, mutta minulle erityisen passeli.

Olen sitoutunut menemään päiväkotiin elo- ja syyskuulla yhden päivän viikossa! Ei kuulosta kamalan tehokkaalta, mutta olen tehnyt laskelmia. Raamatussakin kehotetaan laskemaan kustannukset. On hölmöä lähteä soitellen sotaan, jos alunperinkään ei ole mahdollisuuksia selviytyä.

Viisas turvautuu neuvonantajiin. Raamattu on paras sellainen, rukous on toinen. Harkintaa voi käyttää sen mukaan, kuin ymmärrystä riittää.

Tottahan minä tekisin vaikka mitä, jos voimani sallisivat, mutta ne eivät salli, se on käynyt ilmeiseksi. Sitä paitsi arvojärjestykseni on seuraava:
- Jumala-suhteeni
- Ari
- oma perhe
- työ
- uskonelämä, harrastukset, muu suku, ystävät

Tänään kävin Arin luona ja luin hänelle monena vuonna lukemani tekstin Cowmanin kirjasta. Se varmaan löytyy sivuiltanikin joka vuonna:

"- - ellei meillä ole voittavaa uskoa, tiellemme tulevat jättiläiset syövät ja tuhoavat meidät. Olkoon meillä se uskon henki, mikä noilla entisajan uskon miehillä oli, heillä, jotka näkivät Jumalan. Jumala hoiti heidän vaikeutensa.

"- - kun Paavali otti Jeesuksen Kristuksen ruumiinsa Vapahtajaksi, hän joutui heti ankaraan ristiriitaan. Se oli loputon ristiriita, alituinen paine, mutta hän selvisi siitä aina voitollisesti Jeesuksen Kristuksen voiman kautta.

"- -Jumalalta emme voi mitään arvokasta saada helpolla. - Meidän lunastuksemme maksoi Jumalalle kaiken, mitä hänellä oli antaa, ja kaikki omistamisen arvoinen on kallista. Kovat paikat ovat meille uskon ja luonteen kasvatuksen koulua.

"- - et voi pettyä, jos vain uskallat uskoa, pysyä lujana ja kieltäytyä joutumasta tappiolle." -Virtoja erämaassa.

"Pysy lujana" - se voisi olla minun tunnuslauseeni. Tai "älä anna periksi!"

Iltapäivällä minulla oli ilo saada kahta rakasta ystävää kylään. Kahvittelimme, nautimme toistemme seurasta. Ja tietysti rukoilimme toistemme puolesta.

Toinen ystävistä kertoi uskomattoman tositapauksen, jonka todistajana ja myöhemmin esirukoilijana hän oli saanut olla.

Kuolema askarruttaa tietyssä vaiheessa jokaista lasta, mutta eräs lapsi oli ollut pitkään erityisen kiinnostunut aiheesta.

Kerran lapsi oli ilmaissut pelkäävänsä kuolemaa. Silloin toinen lapsukainen oli rohkaissut:
"Kun uskoo Jeesukseen, niin ei kuole koskaan. Tarvii vaan sanoo sille, että mää en halua kuolla, vaan haluun elää aina!"

Samassa tuo pelokas lapsi oli kohottanut kätensä taivasta kohti ja huudahtanut:
"Minä haluan elää, en halua kuolla!"

Lapsi ilmaisi uskonsa, halunsa elää ikuisesti, kun toinen lapsi kertoi, miten se voisi olla mahdollista: "Kun uskoo Jeesukseen!"

Siinä on meidänkin mahdollisuutemme. Tarvitsee vain uskoa Jeesukseen!

Kävin pitkästä aikaa uimassa tänä iltana. Nyt on aika kupsahtaa yöpuulle! Kiitos Jumalalle ihanasta, siunatusta päivästä! Nuku hyvin sinäkin, arvoisa lukijani!