27.06.2010 - Vaikka minä vaeltaisin pimeässä laaksossa!

Kirkasta mutta kylmää. Tuulipukukeli.

Valvoin viime yönä, kun tuuli puisteli puiden latvoja raivoissaan, mutta ei saanut vettä lankeamaan. Lokki istui sähkötolpan päällä kuin ei mitään myrskyä olisikaan. Luonnonvoimat ovat juhlallista katsottavaa, silloin ainakin, kun saa istua sisällä turvassa.

Vein Arin ulos lammen rannalle. Ihmettelin, kun hän vähän kuin tärisi ja hengitti raskaasti. Jossain vaiheessa hän nukahti ja nukkui sikeästi ainakin tunnin.

Minä tein ristikkoa, rukoilin ja kiitin Jumalaa Arin unesta. Kyyhkynen kurlutti lähistöllä. Kiitin siitäkin. Sen laulelu on minulle nykyisin merkki Jumalan Pyhästä Hengestä ja Jumalan läsnäolosta elämässämme.

Kun lähdimme sisälle, aloin epäillä Arille nousseen kuumeen. Aivan oikein, 38,6 astetta. Hoitaja laittoi atroventtiä hapen mukana menemään. Se on sellainen kuonokoppa, josta nousee höyry. Panadolia hän sai myös.

Tunnin kuluttua lämpö oli 38,2. Ari hengitteli kohtalaisen hyvin, oli väsynyt. Siunasin hänet, rukoilin ja jätin Herran haltuun. Sitten lähdin kotiin pyörällä paistamaan makkaraa.

Olin aamulla kirkossa, pääsin taas ehtoolliselle. Uimaan en tarennut, kun tuuli oli jäätävä eikä minulla ollut tarpeeksi vaatetta. Juttelin muutaman tuttuni kanssa.

Kotona lueskelin Veli Andreaan kirjaa, joka tarttui hyllystä käteeni. Siinä puhuttiin samasta asiasta kuin Uusi tien eräässä artikkelissa. Ymmärrän, että Jumala tahtoo puhutella minua jotenkin.

Tein kaavakuvan elämästäni tänä vuonna. Olen käynyt suunnilleen viisi vaikeaa kriisiä läpi. Nyt ne ovat nipussa takataskussani! Olen siirtymävaiheessa. Entinen pitäisi päihittää levolla ja rukouksella. Jumala lupaa uudet siipisulat. Niistä Muroma kirjoitti minulle tänään:

"Ole siis vain hiljaa Herran edessä ja odota häntä, kyllä hän aikanaan asiasi korjaa. Kun "vanhat siipisulat" ovat pudonneet pois, kasvaa tilalle uudet, ja eräänä päivänä sinä taas kohoat korkeuteen kuin kotka, yhä syvemmin tuntien oman huonoutesi, heikkoutesi, mahdottomuutesi, mutta samalla yhä voimakkaammin kiittäen Herraa kaikesta hänen armostaan ja voimastaan. Silloin toteutuu Paavalin sana: `Juuri heikkona olen voimakas.`" -Elämä Hengessä.

Cowman puhuu Herran voimasta:
"Herra on voimani" - mikä ankara koetus äidille, joka istuu voimattomana sairaan lapsensa vuoteen vieressä, kykenemättä häntä auttamaan! Mutta juuri tämä - olla tekemättä mitään, istua hiljaa ja odottaa - vaatii valtavaa voimaa.

"Herra on voimani" - "...se kyky, mikä meillä on, on Jumalasta." 2 Kor 3:5. -Virtoja erämaassa.

Olen tehnyt tänään vähän tulevaisuuden suunnitelmia elämäni suhteen. Se, mikä on Herrasta, toteutuu. Mikä ei ole, saa kariutua ja raueta tyhjiin.

Huomisaamuna joka tapauksessa haisuli-pyykkikone haetaan klo 10. Sen jälkeen kiidämme Teron kanssa vanhalle kodille, josta haetaan loput tavarat. Siivoustyötä on jäljellä, auton pesemme, Tero leikkaa nurmikon. Minä tuhoan kirvoja ruusunnupuista mäntysuopavedellä, jos niistä on enää mitään jäljellä niiden syöppöjen jäljiltä. Toivon, että saamme ovet säppiin lopultakin.

Tietysti suunnitelma muuttuu, jos Arin kuume ei laannu. En jaksa sureksia sitä nyt, en kerta kaikkiaan jaksa.

Usein kirjoittaessani on mielessäni erään naisen kommentti. Hän oli kirjoittanut kirjan elämästään. Moni sanoi: "Tunnen sinut, olen lukenut kirjasi!" Minutkin moni voi arvella tuntevansa kirjoitusteni perusteella. Ja tunteekin, jos on lukenut juttuni.

Mutta sittenkin kirjoittamani on vain siivu, joka paljastuu tätä kautta. Minä itse olen eri kuin se henkilö, joka avautuu täältä. Jokaisessa on monia puolia, kirjoittamalla tulee esiin eräs osa-alue.

Onneksi on Eräs, joka tuntee jokaisen meistä paremmin kuin me itse tunnemme itsemme. Se on armoa silloin, kun tahdon elää hänen yhteydessään. Jos en tahtoisi, se olisi kiusallista.

"Minne minä voisin mennä, kussa ei sinun Henkesi olisi, minne paeta sinun kasvojesi edestä?" Ps 139.

Toisessa lempipsalmissani, 91, sanotaan:
14. "Koska hän riippuu minussa kiinni, niin minä hänet pelastan; minä suojelen hänet, koska hän tuntee minun nimeni.
15. Hän huutaa minua avuksensa, ja minä vastaan hänelle, minä olen hänen tykönänsä, kun hänellä on ahdistus, minä vapahdan hänet ja saatan hänet kunniaan.
16. Minä ravitsen hänet pitkällä iällä ja suon hänen nähdä antamani pelastuksen."

Soittelen vielä sairaalaan tänä iltana tai yöllä. Jumalan armo kantakoon Arin, minut ja sinut, hyvä lukijani tästä ajasta kerran ikuisuuteen. Jumala tietää aikamme.

jk. Soitin Jyrkille. Kuulin vauvan itkua taustalla. Pienen vauvelin itkussa on erityinen viehätys!