Kategoriat: Ajankohtaista
Aurinkoista, kesäistä - ja raitista.
Sain mieluisia lahjoja eilen, kun juhlimme nimipäiviäni sekä kotimme siunausta:
- Olen pitkään toivonut orkideaa, ja nyt minulla on sellainen!
- Täysjyväjauhot olivat mieluinen lahja, pyöräytin niistä hyvät leivät jälleen tänä aamuna.
- Saamani uusi pusero päällä huristelin pyörällä tänään sairaalaan Arin luokse.
- Maton ostin ystävän tuomalla rahalla kylpyhuoneeseen.
- Eräs vieraani toi kaakun, jonka laitoin pakasteeseen odottamaan seuraavaa juhlaa.
Onpa yltäkylläistä! Mikä parasta: ystävät rukoilivat kanssani Jumalan siunausta kotiimme! Juhlaruno ja kaikki!
Minulla on kaksi tavoitetta päivääni tätä nykyä: käydä Arin luona ja uimassa. Tänään onnistuin niukin, naukin selviytymään haasteista, mutta kiirettä piti. Mihin aika vilahtaa?
Ensi viikolla viimeinen jätelaatikoitten tyhjäys vanhasta kodista minun nimelläni. Mihin ihmeeseen olen tallentanut kyseisen numeron?
S - niin kuin siivous,
R - niin kuin roskat.
Ahaa: J - niin kuin jäte - se tärppäsi! Pikku homma, mutta vievätkö tällaiset soitot muutakin kuin hiukan aikaa? Ikään kuin olisi tehnyt ison työn.
Haalimme autolastillisen tavaraa entisestä kodista Teron kanssa päivällä. Maanantaina kirppariauto noutaa taas lastin sieltä, ja odottava kasa kasvaa päivä päivältä. Tavaramäärä hupenee Purolan talosta, mutta lisääntyy sangen runsaasti varastossamme! Yhden keikan heitin läheiselle kirpparille tänäänkin ohimennessäni.
Vanhan kodin pihasta toin syreenejä ja muita kukkia maljakkoon kuistille. Siinä ne säilyvät hyvin, sillä kuisti on varjoinen ja sää on raitis edelleen. Teron juhlien pöytäkukat kukoistavat edelleen, ja juhlista on sentään aikaa reilut kaksi viikkoa.
Ari nukkui, kun menin hänen luokseen, mutta lukaisin päivän lehden odotellessani. Kun Ari heräsi, syöksyimme ulos aurinkoon. Tai oikeastaan lammen rannalle varjoon. Pidän Arilla edelleen niin sanottua jalkapussia sekä pussilakanaa aina kaulaan asti pihalla ollessamme. Sääsket eivät pääse järsimään häntä, eikä tuuli osu.
Kuuntelimme Raamattua Arin kanssa, soitin lapsillemme, rukoilimme ja minä join termospullokahvia. Arin annoin haistella leivänpalojani ja ryystämääni kahvia. Hyvältä kuulemma tuoksui.
1,5 tunnin ulkoilun jälkeen Ari taisi nukahtaa vuoteessaan, kun minä poistuin paikalta. Huomenna lupasin mennä ennen yhtä: menemme kuuntelemaan pihakonserttia sairaalan/vanhainkodin pihalle. Hienoa säätä on luvattu.
Kantapäässäni on jotain vikaa. On mentävä urheiluliikkeeseen ostamaan parempia lenkkareita. Huomenna eikä viidestoista päivä, kuten sanonta kuuluu. Kävelemisen jälkeen kantapäätä pakottaa. Liekö luupiikki, vai mistä on kyse. Pyöräily ei sen sijaan tee huonoa, ja tänään kävin myös uimassa pyöräillen.
Päivä on hulahtanut huomaamatta iltaan. Pitkin päivää mielessäni on ollut pieni tyttövauva kaukana Espoossa. Tuntuu epätodelliselta hänen olemassaolonsa. Tytön mummin kanssa tänään soittelimme ja kilvan kehuimme yhteistä prinsessaamme. Olimme täysin yksimielisiä hänen suloisuudestaan.
Tämän päivän tekstinä on tuttu kohta Pietarin kävelystä veden päällä, ja lopulta myös veden alla. Cowman rohkaisee tekstin pohjalta:
"Aaltoja mittaamalla et voita. Tuulen voimaa tutkimalla et kasva voimassa. Vaaroja enteilemällä joudut niihin. Vaikeuksiin pysähtymällä ne voittavat sinut. Nosta silmäsi vuoria kohti ja kulje eteenpäin - muuta tietä ei ole!"
Tuo on hyvä ohje minulle ja jokaiselle. Muuta tietä ei ole kuin mennä eteenpäin Jumalan voimassa.
Siunausta elämääsi, hyvä lukijani tänään!