12.06.2010 - Muutettu on!

Vettä alkoi sataa iltapäivällä jossain vaiheessa muuttoa, mutta viisi talkoomiestäni olivat urhoollisia.

Tulin juuri saunasta. Vati kainalossa hipsuttelin saunaan. Vettä satoi, lipposet jalassa. On ihana kesä!

Istuin lauteilla murjaanin näköisenä tervatökötti poskiltani valuen, valkoinen pyyhe päässä. Ihmettelin, minäkö tässä löylyä heittelen. Olo oli epätodellinen, ihan mukavalla tavalla. Heitin löylyä ja kiitin hyvää Jumalaa. Minulla ei ole sanoja riittävästi kertomaan onnea ja kiitollisuutta, mikä täyttää sydämeni.

Eilen valvoimme Teron kanssa lähes kahteen. Kaikenlaista puuhastelua. Esimerkiksi kotisivun kirjoittamista. Tero haki minut täältä kotiin ja tuli itse takaisin koneelle. Hän laittoi viestin: "Olit jättänyt oven lukitsematta!"

Niinpä tietysti. Se tapahtui silloin, kun menin tervehtimään joitakin uusia naapureita.

Talossa asuu kaikenikäisiä ihmisiä. Toistaiseksi minä vaikutan olevan kaikista mummoin. Aion myös hehkuttaa heti, kun olen sitä oikeasti. Johan tässä harmaantuu aivan lahoksi, ennen kuin mummottuu!

Varmasti lapsenlapsestamme tulee hienotunteinen napero, joka odottaa vain, että mummo muuttaa ja ehtii sitten häntä tervehtimään välittömästi. Taidan olla paikalla ennen lapsen vanhempia, vaikka onneksi niin ei voi käydä.

Tero lähti Helsinkiin pelaamaan ultimatea, ja Terhin ja Tatun luo yöksi. Edellisen kodin omistajat tulivat aamusella katsomaan, mitä olen perheeni kanssa saanut aikaan lähes 14 vuoden aikana.

Esittelin rikkomamme lampun suojat ja tarpeelliset korjauksen paikat. Oli ilo kuulla, että vuokranantajamme olivat hyvin tyytyväisiä asumisestamme heidän talossaan ja sen huolenpidosta. Se merkitsee minulle paljon.

Paavali sanoo 1. Kor 4. luvussa, millaisia meidän tulee olla tässä maailmassa:

1. Niin pitäköön jokainen meitä Kristuksen käskyläisinä ja Jumalan salaisuuksien huoneenhaltijoina.
2. Sitä tässä huoneenhaltijoilta ennen muuta vaaditaan, että heidät havaitaan uskollisiksi.

Ystäväni Mirja "tuli avukseni oikeaan aikaan". Hän ikään kuin kantoi iestä kanssani, ja tämän päiväinen ies oli suloinen kantaa. Koska Ari ei voi asua kanssani, eikä jakaa esimerkiksi tätä uuden kodin iloa siten kuin toivoisimme, on ihanaa, että Jumalalla on varakeinoja. Ystävät ovat Jumalan lahja, ja kiitän heistä, mutta Ari on minun tärkein ihmiseni.

Petri oli organisoinut muuttoporukan: oli kummipoika JP, Rauli, Ville ja Teppo. Jumala siunatkoon heitä. Miehet tekivät kolme reissua tuodakseen kaikki isot kapistukseni tänne. Pakastimen he kantoivat sisältöineen, kuten myös onneksi pianon. Kiitos, kiitos heille jokaiselle!

Jossain vaiheessa päivää minua melkein alkoi väsyttää, mutta taisin vain luulla. Jos ylioppilasjuhlien järjestäminen oli pikkuisen mankelin läpi ajelu, niin tänään sitten pehmitettiin loput lihoista.

Kun tavarat olivat suunnilleen paikoillaan - säätöä on vielä paljon - niin makasin sohvalla ja olin vain. Sitä kesti ihmeen kauan, varmaan kymmenen minuuttia! Sen jälkeen soitin pianolla monta kertaa:

"Suullani ylistän Jeesustani,
kädessäin on Hengen miekka.
Ei tuonelan portitkaan estää mua voi,
sillä taistelu on Jeesuksen.

Ylistän Herraa, halleluja!
Ylistän Herraa, halleluja!
Ylistän Herraa, halleluja!
Annan soida sen äärihin maan."

En antanut soida äärihin maan tai edes yläkertaan. Parempi olla ihmisiksi, etten saa potkuja ennen kuin olen edes päässyt taloksi.

Vanhassa kodissa on vielä kovasti töitä. Verhot ovat ikkunoissa, siivoamista riittää. Tämä kuukausi on aikaa puuhastella siellä. Onneksi samainen rouva, joka oli täälläkin siivoamassa, on luvannut tulla kaverikseni. Loppusiivous ei ole niin mieluista kuin alkusiivous!

On ilta, oloni on tyyni ja rauhallinen, kuten koko talo tuntuu olevan. Päällimmäisenä on ilo ja kiitollisuus.

Pyydän, että sinä, hyvä lukijani, kiität puolestani ja kanssani tänä iltana Jumalaa. Hän on siihen arvollinen, hänelle kuuluu ylistys, kunnia ja kirkkaus; nyt, aina ja iankaikkisesti.

Nuku hyvin ja siunatusti, arvoisa lukija!