11.06.2010 - Hillittömän hauskaa muuttopuuhaa!

Aurinkoista.

Oli otettava taas kuva tuosta Sulopolusta, joka on sairaalan vieressä. Näkymä kirvoittaa runolliseen mielialaan kenet hyvänsä. Tuollainen polku on mainio vertauskuva ihmiselämästä. Emme näe loppupäätä, mutta tie vie selkeästi eteenpäin ja yhtä varmasti se päätyy määränpäähänsä.

Arin kanssa olimme ulkona tänään. Eilen hän istui pyörätuolissa toista tuntia, kuten kerroinkin. Leikkasin hänen tukkansa. Se keskeytyi siksi aikaa, että vastasin puhelimeen. Jyrki soitti ja kertoili kuulumisia. Vielä tänäänkin vauva pysyttelee äitinsä huomassa eikä näyttäydy muulle maailmalle.

Keksin tänään vertauksen. Mitä yhteistä on muutolla ja synnytyksellä? Molemmat ovat minulle tuttuja asioita, ja niissä on ilmiömäinen yhteneväisyys. Se on se, että kun luulen, että työstä on suurin osa takana, työ onkin vasta alussa!

Joka kerta synnytykseenkin lähdin "viime hetkellä". Melkein otaksuin vauvan syntyvän taksimatkalla, kun kuljettaja etanoi ajaessaan. Mitä vielä. Synnytys oli hädintuskin alussa, kun pääsin lavitsalle, ja minut jätettiin tuntikausiksi odottelemaan "kunnon supistuksia".

"Kätilönä Karjalassa" -kirjan kätilö oli avustanut synnytyksissa 40 vuoden ajan. Hän sanoi, että lähes jokainen äiti huutaa jossain vaiheessa synnytystä: "Minä kuolen!" Niin minäkin luulin, mutta jälleen olin väärässä. Tietysti tuo luulema toteutuu, mutta yleensä vuosikymmenten päästä vasta. Sikäli se on tietysti profeetallinen lausahdus.

Toissailtana nukahdin tyytyväisenä kuin lapsi, sillä "suurin osa" tavaroista oli mielestäni jo kiidätetty pikkucorsalla Kasarmille (= uusi koti). Eilen todellinen omaisuuden määrä paljastui ja valvoin kolmeen, kun mietin, mihin ihmeeseen tungen kaikki hiusgeelini ynnä korttipahvini.

Riitta Heino on kirjoittanut ylen hauskasti kirjansa Tähtiä Victoria-järven yllä. Hän kuvaa perheen lukuisia muuttoja. Joka kerta johonkin on unohtunut "flyygeli". Hän kirjoittaa tähän tapaan:
Juuri kun perhe on pomppinut hikisenä matkalaukkujen päällä, että saisi ne mahtumaan kiinni, joku huutaa jostain huoneesta: "Flyygeli on täällä!" Joskus olivat kaikki perheen lakanat unohtuneet pakata, joskus taas kengät.

Tänään sain oivan esimerkin kärsivällisyydestäni. Pyysin Teroa puistelemaan isot matot kanssani ulos. Koska Tero oli ulkona vasta 10 sekuntia myöhemmin kuin minä, ehdin jo puistella ensimmäisen maton.

Olin kyllä havainnut, että eilen leikattu nurmikko sammalineen kyttää tarttuakseen mattoon, mutta siitä vähät välitin. Olisi pitänyt paljot välittää. Vietimme runsaasti aikaa nyppimällä enimmät sammaleet ynnä ruohot matosta pois puisteluni jälkeen.

Seuraavien mattojen kanssa sain joka kerta hepulin, kun tartuimme maton nurkkiin. Puistelusta ei tahtonut tulla kerrassaan mitään, kun vain hohotin hengästyneenä.

Jo aamusta huomasin tehneeni pienen virhelaskelman vaatevarusteluni suhteen. Olin pessyt pyykkiä liian innokkaasti. Niinpä jouduin tunkemaan farkut yöhousujen päälle. Oli pikkuisen hiki, kun aurinko paahtoi.

Pääsin toki eroon yöhousuistani, kun olimme vieneet ensimmäisen lastin Kasarmille. Eikä tarvinnut yöhousuille eri kuljetusta, kun kulkivat mukana jaloissani. Käytännöllistä. Suosittelen muuttoreissuja yöhousut jalassa. Mieluummin paksut fleecehousut kuten minulla. Sitä vähemmän vievät tilaa kassissa, josta muutenkin tippuu pitkin pihaa sukkia ja henkseleitä.

Minä törötin etupenkillä orvokkipurkki sylissäni ja Tero ajoi. Kuten usealla muullakin rahtausreissulla. Sikäli kuin en ole kuljettanut kahvinkeitintä tai muuta vastaavaa.

Huomauttelin Terolle jatkuvasti hänen ajotyylistään tänään. Huomauttelu oli siis kielteistä, ei kehuvaa. Tämä luettakoon muuttostressistä johtuvaksi, muulloinhan ei natise mistään. Olen vaiti kuin Peppi Pitkätossun mummo, joka oli syönyt ketunmyrkkyä ja oli sen jälkeen varsin tyyni.

Sanoin, luultavasti kolmannen lastin kuljetusmatkalla, että kurvit hän ajaa aivan liian lujaa. Kaikki kirvat orvokeista lentävät syliini. Saan aivan uuden kuosin kostyymiini. Sen sijaan pitäisi ajaa mutkassa rauhallisesti, sen jälkeen kaasu pohjassa, kuten minä teen. Mutta olemmehan muutenkin ihan päinvastaisia luonteita, joten ajotyylikin on tietysti erilainen.

Uudet naapurit ehkä ihmettelevät mennessään ulos, kun joka kerta on purkki ilmestynyt jonnekin nurkalle. Enää kaksi purkkia, krassit ja suurin orvokkiamppeli, on tuomatta.

Kirjat olivat minulle se flyygeli, joka tyrmistyttää vieläkin. Niitä on paljon - koruttomasti ilmaistuna. Valokuvia on myös monta metriä. Myös muita yllättäviä tuotteita löysin runsain määrin. Muun muassa:

- ainakin neljä putelia hiusgeeliä
- jalkarasvoja, joilla voitelisi norsunkin jalat pariin kertaan
- käsivoiteita ynnä ihovoiteita
- auringonkukkaöljy 18 vuoden takaa löytyi mukaan, jos vaikka nahka kärähtäisi muuttohommissa. Tosin on luvattu vesisadetta.
- suihkugeelejä eri versioita

Mattojen puistelu siis ylitti kestokykyni enkä hillinnyt itseäni. Kun sitten tulimme viimeisen lastin kanssa tänään, minun piti ottaa pyörä auton takaa pois, että Tero voi peruuttaa auton. En meinannut saada pyörää irti ollenkaan, nauroin niin.

On tämä muutto sitten hauskaa, rentouttavaa ja iloista puuhaa! Suosittelen kaikille tosikoille, ja varsinkin niille, jotka eivät ole muuttaneet kymmeneen vuoteen. Kokeilkaapa, mikä riemu repeää, kun alatte pakata. Ja pakkaatte. Ja vaikka pakkaatte, aina jää vielä jotain yli! Tai ali!

Suuri apu on valtavista Tupperwaren kasseista, joihin mahtuu sukkalaatikko poikineen, isot kattilat ja kenkälaatikot. Sitten vain hilpeästi vihellellen puran tavarat paikoilleen ja lähden hakemaan uusia. Totta on, että olen lauleskellut jatkuvasti näinä päivinä, sillä sydämessäni on ilo.

Tero luuli vievänsä ison kassillisen vanhoja vaatteitaan karkeajätteisiin. Mutta ehei, roskispoliisi pysäytti hänet, ja vain parit loppuunajetut sukat ja kalsarit päätyivät jätteisiin. Poika ei vielä tunne Siperiaa ja sen oloja. Mutta valistunut (lue: ravistunut, joka tarkoittaa puuastiaa, joka on ollut kauan auringossa ja kuivunut, niin että vuotaa) äitinsä osoittaa jatkuvasti tietä kirpputorin ja vaihtotavaroiden suuntaan.

Minun kärsivällisyyteni tuli jo todistetuksi. Jumalan ominaisuudet ovat ihan toista luokkaa.
"Hän on pitkämielinen, sillä hän odottaa, että voisi olla armollinen!" Me hylkäämme synnintekijät mahdottomina tapauksina, mutta Jumala ei. Hän kutsuu uudestaan ja uudestaan. Mutta Jumalalla on myös viimeinen kutsunsa sekä yksilöihmisen että kansojen kohdalla. Sitten tulee tuomio.

Eilen näin kuvan tytöstä, joka ruokki lampaita ja karitsaa. Se oli Wendelinin kuvittamassa kirjassa, jonka kai hankin vieraskirjaksi. Ajattelin, että tyttö kuvaa minua. Kun menin sitten illemmalla kirkkoon, siellä puhuttiin samasta asiasta:

15. ... sanoi Jeesus Simon Pietarille: "Simon, Johanneksen poika, rakastatko sinä minua enemmän kuin nämä?" Hän vastasi hänelle: "Rakastan, Herra; sinä tiedät, että olet minulle rakas". Hän sanoi hänelle: "Ruoki minun karitsoitani".
16. Hän sanoi hänelle taas toistamiseen: "Simon, Johanneksen poika, rakastatko minua?" Hän vastasi hänelle: "Rakastan, Herra; sinä tiedät, että olet minulle rakas". Hän sanoi hänelle: "Kaitse minun lampaitani".
17. Hän sanoi hänelle kolmannen kerran: "Simon, Johanneksen poika, olenko minä sinulle rakas?" Pietari tuli murheelliseksi siitä, että hän kolmannen kerran sanoi hänelle: "Olenko minä sinulle rakas?" ja vastasi hänelle: "Herra, sinä tiedät kaikki; sinä tiedät, että olet minulle rakas". Jeesus sanoi hänelle: "Ruoki minun lampaitani.
18. Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: kun olit nuori, niin sinä vyötit itsesi ja kuljit, minne tahdoit; mutta kun vanhenet, niin sinä ojennat kätesi, ja sinut vyöttää toinen ja vie sinut, minne et tahdo."

Olen varma siitä, ettei mikään voi minua erottaa Jumalan rakkaudesta, kuten Roomalaiskirjeessä sanotaan. Olen myös varma, että Jumala on johdattanut minut juuri tähän paikkaan ja tähän aikaan. Kaikki elämäni asiat vaikuttavat minun parhaakseni, koska uskon Herraan Jeesukseen, ja rakastan ja seuraan häntä.

Nyt toivotan sinulle hyvää yötä, arvoisa lukijani, ja lähden kotiin viimeiseksi yöksi. Huomenna olen jo täyttä päätä kasarmilainen. Ja olen varannut ensimmäisen saunavuoroni pihasaunasta.

Herra olkoon sinun kanssasi, kuten minun ja minun perheeni kanssa myös.

jk. Vanha suihkuverho saa kelvata, kunnes ehdin jahdata sellaisen naisellisen, josta kirjoitin! Ei Marilyn Monroeta!